Asiahan on niin, että mulla on maailman ihanimmat vanhemmat. PARHAAT. Ollaan aina tultu hyvin toimeen ja tykkään edelleen viettää aikaa niiden kanssa vaikka välillä hermostuttaakin jotkut jutut :D
Isukin kanssa käydään kahestaan ruokakaupassa ja se hakee mut aina töistä kotiin, vaikka väittääkin ettei jaksais. Silti se istuu aina autossa odottamassa kun lähen toimistolta :) Isipappa ei melkein koskaan suutu mistään (hermostuu välillä kun ei oikeen osata pitää siisteyttä yllä) ja ottaa ihan rennosti vaikka mulla olis kavereita yökylässä ja herätetään se kun kolistellaan ovesta sisään baari-illan jälkeen :D Isille voi myös aina soittaa jos pitää päästä kotiin jostain kamalasta paikasta, se ei kauheesti tykkää siitä mutta pelastaa aina meiät tytöt kyydillä :)
Äitin kanssa käytiin ennen melkein joka päivä lounaalla, mut nyt ei oikein pystytä kun ollaan molemmat töissä ihan eri puolilla pääkaupunkiseutua. Meilaillaan kuitenkin töistä joka päivä ja nähäänkin aika usein, vaikka asun eri paikassa :> Äitin kanssa ollaan yllättävän samanlaisia vaikka nuorempana olinki vakuuttunut, että mut on adoptoitu kun en ollu (tai oo vieläkään) oikeestaan kummankaan vanhemman näkönen ja luonteeltanikin olin ihan erilainen.
Nykyään mulla on sit parhaat puolet kummaltakin vanhemmalta, huonoja puolia musta ei sit löydykään hehhe... Äitiltä oon periny itsepäisyyden ja samanlaisen huumorintajun. Ollaan myös aika samanlaisia pienessä sievässä - nauretaan paljon, tanssitaan, rakastetaan maailmaa ja jutellaan mitä sattuu. Isin kanssa meillä on myös ihan samanlainen huumorintaju ja huonot inside-läpät, siltä puolelta oon myös perinyt tietyn herkkyyden ja sellasen soft spotin (mitä ei tietenkään näytetä ulospäin ;>).
Mulla tulee hirvee iksu porukoita kun lähen sinne Islantiin, mutta äiti onneks on varmaan tulossa käymään ja isiäkin pääsen moikkaamaan kun tuun käymään ristiäisissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti