Day 08 – A moment

Yks hetki niistä miljoonasta onnellisesta hetkestä mun elämässä on jääny mieleen tosi hyvin, ja tulee ekana mieleen kun yritän löytää kurjana päivänä jonkun piristyksen mun elämään.

Tiina oli tässä vaiheessa (heinäkuussa 2008) ollu melkein vuoden vaihdossa ja mulla oli IHAN HIRVEÄ IKÄVÄ, olin silloisen poikaystävän kanssa puistossa keinumassa kun isi soitti tosi vakavana että mun pitää mennä kotiin. Kysyin, että mitä on sattunut ja kun isukki ei suostunut sanomaan mitään muuta kuin että mun pitää lähteä heti kotiin, niin ajattelin tietysti et nyt on tapahtunu jotain tosi vakavaa ja olin ihan hirveessä paniikissa :D

Henkka lähti sit kuskaamaan mua kohti kotia ja mun sydän hakkas tuhatta ja sataa, mietin kuka olis voinu kuolla ja mitä ihmettä teen jos vaikka mummille on käyny jotain... Käskin Henkan odottaa autossa ja lähin raskain mielin kävelemään sisään. Avasin oven ja isukki tuli vastaan vakavana ja sanoi, että mun tietokone on rikki (!!!) ja mun pitäis mennä korjaamaan se että pikkusiskot pääsee koneelle. Voitte vaan kuvitella miten raivona olin tässä vaiheessa, sydänkohtauksen partaalla ja samalla hyvin hyvin helpottuneena ja ehkä vähän vihasena menin mun huoneeseen ja huomasin että joku istuu mun työpöydän ääressä selkä ovelle päin joku ihmeellinen riepu hartioilla. Ensin ajattelin, että se on varmaaan Paula, mutta onpas kyllä oudot hiukset sillä... Sen jälkeen kun tää henkilö käänty tuolilla ympäri niin mulla meni vielä noin 10 sekuntia aikaa tajuta että kappas, siinä istuu TIINA!

Kaunis irvistys, alkoholilla ei osuutta asiaan.

 Kun pääsin mun järkytyksestä yli niin saatoin vähän kiljua ja huutaa, itkeä riemusta ja halata Tilliä koko vuoden edestä, osa siitäkin riemusta oli kyllä sitä helpotusta ettei mitään vakavaa ookkaan tapahtunu, mutta kyllä Tiina oli se suurin syy siihenkin :D Jossain vaiheessa isukki kävi sanomassa Henkalle, että meillä saattaa kestää vähän aikaa ja kannattaa tulla sisälle odottamaan, niimpä sitten esittelin nää kaks toisilleen ja olin tyytyväinen kun Tiinan mielestä mulla oli söpö poikaystävä. Juoruiltiin vähän aikaa vielä kaikesta ja sit lähettiin illaks vielä omille teillemme, mut sen jälkeen sit roikuttiinkin koko kesä Espalla ja ympäri Espoota ottamassa takas menetettyä aikaa.

Sellanen hetki se, nyt pitäis kestää (melkein) sama uudestaan Islannissa, mut se on onneks puolet lyhyempi aika ja kuten sanottu, nähään ainaki kaks kertaa kevään aikana eli kyllä me nyt kestetään :)