All the small things

Mä en millään jaksais oottaa, että joku haasta mut mukaan Just Little Things -haasteeseen, eli valkkaamaan tältä sivustolta kymmenen pientä iloa jotka pätee mun elämään. Siitä ei oo kauheen kauan aikaa kun kirjotin tänne ihan omasta päästä keksittyjä iloja, mutta hei - positiviisuus kunniaan, näitä ei voi olla liikaa :)

Näiden asioiden lisäksi oon iloinen muunmuassa mun uusista kengistä, wasabipähkinöistä ja vaalien kakkoskierroksen ehdokkaista, siitä että eilen oli jo oikeesti valosaa kun lähdin neljältä töistä, villasukista, otsikon biisistä ja huulirasvasta. Tää vuosi on alkanut niin kivasti, että voisin tapetoida tän hymyn huulille vielä vähän pidemmäksikin aikaa :>

London, baby!

Ylläriaika!

Ette arvaa miten vaikeeta oli pitää tällästä salaisuutta kolme viikkoa... En enää koskaan voi hommailla mitään tällästä, meinasin poksahtaa jännityksestä useamminkin ku kerran :D Mutta! Jos ei otsikosta jo selvinnyt niin maaliskuun lopussa mua ja tänään twenty-something -maailmaan siirtynyttä Paulaa (onnee<3) kutsuu Harrods, siideri, Prinssi Harry ja megamahtava määrä muutakin kivaa, koska me lähetään LONTOOSEEN! Paula oli kuulemma jo vähän arvaillu mitä tuleman pitää, mutta iloiselta se vaikutti siinäkin vaiheessa kun varmistin, että se tajuu lähtevänsä mun kanssa :D Täten siis julistan hillittömän säästökuurin alkaneeksi, nimittäin ainakin mun vakaana aikomuksena on tehoshopata kevään ja kesän vaatteet Oxford Streetiltä ja vähän muualtakin.

Viime reissusta Lontooseen on aikaa kohta 2,5v eli nyt on jo korkee aika palata takas, sillon oltiin Tiinan kanssa ti-pe eli kokonaisia päiviä jäi vaan kaks joka oli ihan liian vähän vaikka oltiin käytännössä katsoen koko ajan liikenteessä. Nyt mennään Paulion kanssa 26.3.-30.3. eli kolme kokonaista päivää, ei hirveesti enemmän siis mutta nyt ainakin tiedän vähän et mikä oli ihan plääh, minne kannattaa mennä uudestaan ja mitä tärkeetä jäi vielä näkemättä (se silta...). Ollaan samassa hostellissakin ja nyt kun tiedän lähimmän undergroundin niin ei tarvii edes kävellä niin pitkälle kuin me Tiinan kanssa seikkailtiin aamusin :D Siitä reissusta voi lukea lisää täältä, täältä ja täältä.

Whihihhiiii can't wait! Yks huolenaihe mulla on, ja se on se että palataanko reissusta a.) hengissä ja hyvissä sisaruksellisissa väleissä, b.) krapulassa vai c.) eri lennoilla eikä enää koskaan puhuta toisillemme. Peukut pystyyn ekan vaihtoehdon puolesta!

Sit taas vähän ihmissuhdekriiseilyä, en tajuu itteeni. Siis en todellakaan osaa sanoa mitä mun päässä liikkuu, tuskinpa mitään... Muistanette sen tyypin, jonka tapasin pari kertaa ja jonka kanssa ei ollut mansikoita, plaaplaaplaa. No. Mulle tuli tosi kummallinen fiilis viikonloppuna ja oon aika varma että sittenkin haluisin vielä nähä sen. Miksiiiiiiiii?! Siis ei siinä mitään pahaa oo, en vaan ymmärrä miten fiilis voi mennä näin laidasta laitaan näin nopeesti. Jos pääsette mun pään sisään niin otan kaikki selitykset, keittiöpsykologoinnit (??? :D) ja diagnoosit kiitollisena vastaan.

Mä meen nyt jatkamaan mun rankkaa työpäivää aamupalan (maustamatonta soijajugurttia, sokeroimatonta hilloa, chia-siemeniä ja pellavansiemenrouhetta, nam<3) kanssa, vi ses!

Mansikaton mannapuuro

Ciao!

First things first, oon tällä hetkellä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti blondi. Silleen blondi, että sitä väriä ei voi enää edes erehtyä luulemaan ruskeaksi vaikka kattois väärässä valossa silmät sirrillään. Jännää, kattoo mitä tästä tulee... Oon saanut kuluneiden viikkojen aikana kyllä enemmän ällöjä huultennuoleskeluita ja vilkutteluita ulkomaalaistaustaisilta miehiltä kuin koko tummahiuksisena aikana yhteensä, vähän ahistaa mutta "onneks" on talvi eli pipo päähän jos alkaa liikaa vanne kiristää ;)

Ja koska oon truu-bloggaaja niin kävin leikkauttamassa blondaukset tappamat latvat pois Sydämen Pohjasta -kampaamon Simolla. Olin kuullu niin paljon juttua tästä, että pakkohan se oli itsekin kokeilla ja nyt voin liittyä mukaan siihen iloiseen sileähiuksiseen joukkoon, joka kehuu miehen maasta taivaisiin. Ehdottomasti hauskin ja paras kampaaja jolla oon käynyt ja miljoonasatatuhatta plussaa siitä, että osas kertoa mikä mulle sopii sen perusteella mitä halusin (helppo, rento, toimii myös mun loivan luonnonkiharan kanssa). Niin ja sanoinko jo, että se oli hauska? Musta oli kivaa, että kampaaja alko oma-alotteisesti puhumaan mulle, tykkään kyllä jutella ihmisten kanssa mutta oon tuskaisan huono alottamaan keskustelua joten siksipä yleensä istun hiljaa sen tunnin kun joku värkkää mun pään kimpussa. Kivaa vaihtelua tällänen :) Ehdottomasti meen uudestaan!

Näistä mun postauksista tulee näköjään nykyisin tälläsiä ihmeellisiä tilkkutäkkejä kun en osaa päättää mistä kertoisin ja missä järjestyksessä. Sitä sattuu.

Kuitenkin, viime torstaina olin siis kolmansilla treffeillä sen tyypin kanssa josta jo kerroinkin täällä. Olin jo ekojen treffejen jälkeen vähän sitä mieltä, ettei siitä tuu mitään koska mulla ei ollut perhosia mahassa enkä tuntenut minkäännäköstä sähköä sen ja mun välillä. Ajattelin kuitenkin nähä sen vielä uudestaan, koska se vaikutti kuitenkin hyvältä tyypiltä - eihän siinä häviä mitään. Tokien treffejen jälkeen olin vielä vakuuttuneempi mun ajatuksista, mutta päätin että yritän vielä kerran. Katottiin leffaa ja mä puhua pälpätin minkä kerkesin ja ajattelin pienessä mielessäni, että sitten tiedän lopullisesti mitä tapahtuu jos se päättää pussata mua. Ja voi itku, siinä sitten istuin tumput suorana - ei MITÄÄN. Ei edes perhosen toukkia. Ei mannapuuroa ja mansikkaa. En siinä tilanteessa sit alkanu mitään selittää, mutta ajattelin, että jos se vielä kysyy et nähdäänkö niin sitten kerron miten asia on. Eipä siitäkään oo kuulunut pihaustakaan, eli voisin kuvitella että sille tuli sama fiilis. Jotenkin olis tosi outoa, jos sille EI olis tullut sitä samaa oloa, koska en vaan käsitä miten toinen vois tuntea sen kemian ja toinen ei. Plääh.

Katotaan jos sitä kemiaa löytyis vaikka huomiseksi sovituilta treffeiltä tai niiltä kahdelta muilta jotka häämöttää tässä lähitulevaisuudessa ;) Eipä ne miehet kai tuukkaan kotisohvalta hakemaan, joten päätin siis ottaa ohjat omiin kätösiini. Tiedossa siis paljon vaatepanikointia, ja ihanku se ei olis tarpeeks niin mun iho päätti monen viikon terveenäpysymisensä ja näytän siltä, että olisin syönyt pelkkää suklaata kolme viikkoa putkeen. Ihan kiva. Fuckfuckfuuuuuck.

P.S. Enää viis päivää, että saan kertoa mun ison yllärin! Oon tulossa hulluks kun joudun odottamaan sen paljastamista :D

Vuoden ekat

Uusi vuosi, uudet kujeet! Saisinkohan vaikka blogin postausten yhteismäärän kohoamaan yli 400? Tuskin, mutta voisin kuitenkin yrittää. Veikkaan ettei tuu onnistumaan, vaatishan se multa kirjottelua ainakin kolme kertaa viikossa... Laiskuus iskee :D

Njoo. Alkuvuosi on täynnä kaikkea jännää, niistä ekan jännyyden voin paljastaa parin viikon päästä! Oon superduperexcited ja haluisin kertoa jo nyt, mutten haluu pilata ylläriä joten jätetään hautumaan. Paljastan kuitenkin, että tuun todennäköisesti ansaitsemaan Vuoden Isosisko -tittelin ;)

Tän vuoden ekan työpäivän kunniaks päätin myös jatkaa nykyisessä duunissa vähän sovittua pidempään, eli melkein maaliskuun loppuun asti. Alunperin oli tarkotus pitää piiiiitkä lukuloma, mutta kun aineisto ilmestyy vasta 27.3. ja koe on toukokuun alussa, niin saattais tulla aika ankeeta lomailla jo kuukautta ennen varsinaista loman tarvetta. Mainitsinko myös, että mua jännittää ihan saatanasti noi pääsykokeet? En haluu viettää enää yhtäkään välivuotta, eli johonkin niistä yheksästä paikasta johon haen on pakko päästä. Pakko, isolla peellä.

Niin, ja viime vuoden lopettelin elämäni ensimmäisillä toisilla treffeillä. Oli ihan kivaa ja lisäjännitystä elämään haettiin sitten kotimatkan alkumetreillä Piritorin perjantaimeiningeistä, lisäks mun tuurilla vika metro oli tietenki menny just muutamaa minuuttia aikasemmin eli tein sitten lähempää tuttavuutta joidenkin sekopäiden kanssa Kurvin kohdalla bussia odotellessa. Mua pyydettiin mm. viemään vähän kamaa Espooseen. Turvallisesti keskustaan päästyäni muistinkin sitten taas miksen harrasta ah-niin-suosittuja Kalliokierroksia vaan vierailen siellä ainoastaan pakon edestä (ja thaimaalaista ruokaa hakemassa, nam).

Lauantaina leikin hiusvärillä ja alan jo muistuttaa ihan oikeeta blondia, tosin tässä kävi just niinku arvasinkin eli tahtoo lisää, tummimmat hiukset on nyt juurikin varmaan sitä väriä mitä päänahasta kasvaa luonnostaan ja haluisin vielä ihan pikkiriikkisen vaaleemman lopputuloksen. Latvat on ihan rutikuivat ja niihin ei varmaan auta muu kuin kampaajan sakset, mutta silti... Ehkä vielä vähän. Omituisinta tässä on se, että alan tuntea itseni ihan kotoisaksi näissä hiuksissa :D

Lauantaina söin myös kaks pienen vauvan kokosta tortillaa ja siirryin meksikolaisista tunnelmista loppuillaks Tiinan seuraan, ammuttiin hirveä määrä raketteja, join yhden(!) siiderin ja paettiin sydän kurkussa naapuriporukan maata pitkin räjähtänyttä ilotulitetta. Päästin ilmoille kuolevan sian ääntelyä muistuttavan kirkasun ja loikin karkuun nopeemmin kuin oon liikkunut koko viime vuonna. Holy shit. Harkitsin sydänlääkityksen hakemista sunnuntaina, mutta onneks suklaa pelasti. Jopa itseäni enemmän säälin kuitenkin yhtä pientä koiraa jonka megaurpo isäntänsä oli ottanut mukaan, raukka näytti niin säälittävältä itkiessään ja häntä koipien välissä täristen :(

Tälläsissä tunnelmissa siis alottelen vuotta 2012. Toivottavasti tulee kivaa :)