No... Kaikki jotka tuntee meiät, tietää että aikaset aamut pakotettuna ei todellakaan oo Meiän Juttu. Kummatkin kännykät siis oli herättämässä puol kasi, kumpikin kännykkä sammutettiin koska "on meil vähän aikaa lööbailla" ja kumpikin känniääliö nukahti uudestaan vain herätäkseen mun kauhunsekaseen kiroukseen kello 9.05: "VITTU; meiän pitää olla tunnissa ulkona täältä!"
Voisin lyödä vaikka pääni vetoa että ei olla koskaan liikuttu yhtä nopeasti - juostiin suihkuun noin nanosekunnissa ja itkua vääntäen todettiin että se perkeleen lämmin vesi on taas loppunut. Kylmä suihku kaunistaa, vai miten se meni? Ei muuta ku nopea suihku ja huoneeseen pakkaamaan loput kamat meidän tässä vaiheessa jo uhkaavasti saumoista pullistelevaan matkalaukkuun, sutimaan naama ja letti kuosiin sekä soittamaan pari äkäistä puhelua Samille, jonka kanssa oltiin sovittu menevämme yhtä matkaa lentokentälle.
Huvittuneiden katseiden saattelemana raahattiin läski matkalaukkumme alas respaan, kirjauduttiin ulos ja kysyttiin saataisko jättää se hostellin huostaan siks aikaa kun käydään hakemassa aamukahvit, shoppailemassa vikat rahat ja noutamassa metroasemalle jumahtanut kaverimme. No problem, onnistuu hyvin, JES!
Lähdettiin siis pää kolmansina jalkoina ravaamaan Russel Squaren asemalle jolla ei oltu koskaan käyty, koska tää kyseinen miespuolinen henkilö joka meiän piti tavata oli liian Mies käyttämään karttaa tai kysymään neuvoja. Perkele. Miehistä ylpeyttä kirotessamme saavuttiinkin aika nopeesti perille, löydettiin Sami ja lähettiin läheiselle ostoskeskukselle hakemaan Starbucksista vikat Caramel Macchiatot ja käymään parissa kaupassa jotka oli houkutellu meitä edellisen illan sushireissulla.
S seuras meitä kiltisti ekaan kauppaan jossa vierähtikin tovi, kunnes hermostu ja kerto pari totuutta siitä miten myöhästytään meiän ajankäytön takia koneesta. As if... :D Jatkettiin onnellisena vielä pariin kauppaan S:n läähättäessä meiän kannoilla, ja onneks pääsinkin vikaan kauppaan koska löysin sieltä jonkun täydellisimmän vaatteen IKINÄ! Sen on musta hame, jossa on... Haa, en sittenkään kerro vaan lisäinffoa tulee kunhan keksin sopivan tilaisuuden johon saan sen päälle :)
Lopulta taivuttiin Samin tahtoon ja lähettiin hakemaan meiän matkalaukku hostellin säilöstä. Uhmattiin kohtaloa ja avattiin täpötäyttä laukkua sen verran että saatiin ujutettua uudet ostokset sekaan, ja oltiin riemusta soikeena kun se vielä senkin jälkeen mahtu kiinni! Alettiin tarpoa suuntaan X toivonamme löytää taksi, koska allekirjoittanut ja ykkösmatkaseurani olivat liian laiskoja seikkailemaan metrolla Victorian asemalle. Pienen "miks-hitossa-noi-ajaa-väärällä-puolella-tietä-eiku-ainii, pysähtykää kusipäät!" -kohtauksen jälkeen saatiin kuin saatiinkin pienet suloiset peppumme ja iso läski matkalaukkumme (eiku miten päin se menikään?) taksin kyytiin ja matka alkoi.
Ilmeisesti kuitenki kuski oli molopää ja päätti kusettaa meitä ajamalla mahollisimman pitkää, hankalaa ja ruuhkaista reittiä perille. Päästiin kuitenkin ehjinä asemalle ja lippusäädön jälkeen löydettiin oikea junakin joka siis vei meiät perille Gatwickin lentokentälle.
Tähän väliin pieni vinkki: jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, kannattaa ottaa bussi tolle keskusta-Gatwick välille, koska se on paljonpaljon halvempi. Junalippu maksaa aikuiselta yhteen suuntaan 17£ ja se on iso raha sellaselle joka on shoppaillu melkein kaikki rahat :D
Noniin. Junassa siis tapamme mukaan törttöiltiin ja puhuttiin paskaa, heitettiin huonoa läppää ja rivoja juttuja siihen asti että huomattiin vieressä istuvan perheen olevan suomalainen. Hupsheijaa. Onneksi teinityttöjä lähinnä nauratti meiän sekoilut, äiti sen sijaan ei näyttänyt kauhean tyytyväiseltä :D
Junamatkan, lentokenttä-shufflen ja check-in:in jälkeen mentiin tietysti turvatarkastukseen, jossa Tiina sai vähän rakkautta lentokenttävirkailijalta haha... Se turvaportti siis piippas Tiinuliinun kohdalla ja virkailija tais ottaa vähän turhan kirjaimellisesti ohjeet käpälöidessään tässä vaiheessa tomaatinpunaista seuralaistani suht pitkään ja hartaasti :) Turvatarkatuksen jälkeen koettiin taas jotain uutta, kun vastassa oli "random shoe check", eli kengät pois ja läpivalaisuun nekin. Hetken siinä naureskeltuamme saatiin aika likaisia katseita turvamiehiltä, joten katsottiin parhaaks riisua popot jalasta pois ja hiippailla varpasillaan kiltisti ottamaan ne toiselta puolelta vastaan.
Etittiin istumapaikat ja alettiin nätisti odottelemaan lentoamme, jonka oli TARKOITUS lähteä 15.15 ja boardauksen oli TARKOITUS alkaa 14.30. No, kello tuli ja meni sen 14.30, lennon porttia ei vieläkään näkynyt taululla, vaan sen sijaan siellä näkyi lennon olevan melkein tunnin myöhässä, eli lähtö olisikin vasta 16.10. No worries, ei meillä kiire mihinkään ollut.
onks pakko lähtee jos ei haluu :(
Odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Mitään ei ollu tapahtunu vielä 15.40 mennessä, joten päätettiin että olis varmaan suht turvallista mennä hakemaan evästä koneeseen, kun easyJetilla on vaan maksullinen tarjoilu. Meillä meni Aikuisten Oikeesti vaan kolme minuutti kaupassa, jonka jälkeen mentiin tarkistamaan, jos taululle olis tullut meiän lennon lähtöportti ja uus lähtöaika. Voitte varmaan kuvitella millanen ylläribonus oli, kun taululla luki meidän lennon numero, kohteena helsinki, portin kohdalla 105 ja sokerina pohjalla: FLIGHT CLOSING
Hyvin hillityn ja arvokkaan reaktion jälkeen (johon kuulu muunmuassa äänekästä vittusaatanaperkeleen laukomista ja easyJetin kiroamista hevonvittuun) tehtiin puolen sekunnin mittanen tilannekatsaus jonka lopuksi tajuttiin että se portti millä meidän lento on SULKEUTUMASSA, on lentokentän toisessa päässä ja opastekyltit kertoivat sinne olevan 15-20 minuutin kävelymatkan. Eipä siinä muuta kun kovaa käsilaukusta kiinni ja juoksuksi.
Muutamien portaikkojen ja noin miljoonan muun portin jälkeen saavuttiin portille pää kainalossa ja hiki virraten vain todetaksemme, että easyJet oli munannut pahemman kerran ja sitä lennon boardaamista ei ollut edes aloitettu vielä. Raivoa kihisten istahdimme sitten odottelemaan että joku saisi sopan selvitettyä, ja lopulta päästiinkin boardaamaan tunti lennon suunnitellun lähdön jälkeen.
Tapahtumantäytteinen ja railakas reissumme päättyi siis loppuviimein ihan kivasti - tutustuttiin vielä lentokoneessa yhteen tyttöön joka on tälläkin hetkellä Lontoossa au pairina ja oli viikonloppuna käymässä kotona. Vähän hävettää kyllä tunnustaa että sen kolmen tunnin aikana ei edes kyselty toistemme nimiä, mutta ei se kyllä estänyt hyvän keskustelun syntymistä :D
Näin siis tällä kertaa, ens kerralla vielä paremmin! Jos se nyt ylipäänsä on mahdollista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti