Päivän ärsytykset

Mulla oli pitkä lista elokuisia ärsytyksiä valmiina bloggailtavaksi, mut syksy saapui ja uudet harmistukset astui kehiin, joten eiköhän mennä asiaan!

Numero yks, laitoin eilen piilarit ehkä neljäks tunniks silmiin yli kuukauden paussin jälkeen. Lopputuloksena silmien lievä punoitus jonka huomasin lounaalla, otin kelmut pois ja annoin olla. Tänään aamulla herätessä näytin siltä että olisin bilettänyt kuukauden putkeen tequilan ja punaviinin voimin, ts. demonisilmä strikes again. Nyt täytyy kyllä olla sit piilareissa vika, pitää käydä kysymässä jos vaikka kertakäyttöset olis parempi vaihtoehto noille kk-linsseille.

Second, en hittovie jaksa kuunnella turhanpäiväistä selitystä ja ääneen mietiskelyä. Vois olla vaan hiljaa jos ei oo mitään asiaa. Mua ei todellakaan kiinnosta saada mitään reaaliaikasta captionia jonkun elämästä ainakaan ääneen. Ja vituttaa jos jostain ihmisestä näkee kilometrin päähän, että se on niin nössö että jokainen vastaantulija voi kävellä päältä ja vielä heittää apinanpaskaa perään.

Tres, äänekäs syöminen. Maiskuttelu, lässyttäminen, rouskuttaminen, "mmmnnnmmnommnommmm" -ääntely.

Neljänneks, joko mun uudet mineraalimeikit tai mun naama kapinoi mua vastaan. Ostin muutama viikko sit Everyday Mineralsilta pari uutta meikkivoidetta, jotka kumpikin oli tarkoitettu rasvoittuvalle iholle (vaikka mun iho ei edes mitenkään erityisen rasvainen ole), eikä ne perkele pysy T-alueella edes puolta päivää. Kiillon vielä voisin jotenkin hyväksyä, kun sen saa kiiltopapereilla pois, mut samalla kun töpsyttelen kiiltoa pois niin meikit sanoo heido. Mitä helvettiä. Jos on jotain pohjustusvinkkejä mineraalimeikeille niin otan vastaan, Signature Mineralsin kanssa ei ollut samaa ongelmaa :(

Ja kun kerran kosmetiikkalinjalle lähettiin niin mainittakoon nyt vielä se TBS:n Tea Tree Oil -kasvovesi jonka ostin kun ajattelin että se naaman rasvaisuus laantuis. No ei auttanut, ja lisäksi litku haisee tequilalta ja aiheuttaa välittömän gag reflexin kun pyyhin sillä naamaa. Ihan yhtään liioittelematta - mulle tulee siitä hajusta kylmät väreet ja pari ekaa kertaa meinas lentää lerva kun en tiennyt mitä odottaa :D Mitennii oon juonu liikaa teksua?

Ja viimesenä muttei vähäisimpänä, vittuku en oo Islannissa.

Ei kakkaa

Tää bloggaaminenhan on lähteny ihan handusta! Taitaa olla ihan kolmas postaus viikon sisään, huhhuh. Vähän jo heikompia nappaa sydämestä tällänen tahti.

Tehdään sitten heti alkuun selväksi otsikon tarkoitus, sehän on nimittäin suoraakin suorempi käännös "no 'poo" -hihhuttelusta eli toisinsanoen no shampoo. Innokkaimmat voi googeloida, mutta tiivistettynä juttu menee niin, ettei hiuksiin kosketa shampoolla vaan ne pestään ruokasoodalla ja etikalla (jos pestään). Yök. Villeimpinä ituhippiaikoina (marraskuinen viikko lukion alussa) kokeilin tätä itsekin ja tuskastuin koko hommaan kun matikanluokka haisi räntäsateen jälkeen omenaviinietikalta ja märältä koiralta heti kun astelin sinne sisään. Sillä hetkellä mä vannoin, ettei ikinä enää. Mä en haluu haista kuraselta noutajalta koulussa tai missään muuallakaan, piste.

Viisi vuotta ja tuskaisen monta muovista shampoopurkkia myöhemmin astelin Lushiin ja ostin sinivihreän palashampoon ja tunkkaisen vihreän palasen kiinteää hoitoainetta. Shampoosta saa kuulemma 80 pesua ja hoitoaine kestää hamaan tulevaisuuteen. Ne myydään paperikääreissä ja jos haluaa, niin shampoolle myydään erikseen uudelleenkäytettäviä metallirasioita jonka sitten ostin myös, koska en halua kuljetella palasta ympäriinsä ilman suojausta. Ajattelin, että tää on mun tän vuoden panos luonnonsuojeluun koska mun muut kulutustottumukset on sitä luokkaa että Greenpeace, Pelastakaa Itämeri ja WWF tukehtuis orgaanisiin aamuteekupposiinsa jos tietäis miten elelen. Anyway. Näiden kaikki tuotteethan on mahdollisimman pitkälle vegaanisia eikä eläinkokeita ole käytetty valmiin tuotteen, tai sen ainesosien testaamiseen. Tää on siis selvästi toisiks paras vaihtoehto no poon jälkeen, vaikka tarkoitusperät ei ihan samat ookkaan.

Päätin antaa tolle omituisen väriselle mutta ihan hyväntuoksuiselle sinertävälle möntille mahdollisuuden. Viikonloppuna, ettei haittais jos aamulla letti näyttäis Oivariinilla pestyltä. Kuvitelkaa millanen yllätys mulle oli kun heräsin, ja hiukset a.) tuoksui hyvältä ja b.) näytti ihan eri tavalla kiiltäviltä mitä Pantenegarniersyosstigi -pesun jälkeen. Sellasilta luonnollisilta. Jumalauta. En nyt sano, että there's no going back, mutta meinaan kyllä testailla jatkossa paria eri palaa tän Seanikin lisäksi. En kyllä usko että riittää 80 pesuun ainakaan mulla, mutta joku vähempi/lyhyempihiuksinen varmaan saiskin tästä sen verran ellei enemmänkin. Hoitoaine ei tuntunut ihan tarpeeks hoitavalta mun puolikuolleisiin hiuksiin, mutta jälleen kerran - voisin kuvitella, että muilla ehkä toimiskin.

Lushilla on liikkeet Espoossa, Helsingissä ja Lahdessa jos haluatte mennä paikanpäälle haistelemaan noita kaikkia ihanuuksia (joita välillä tekis mieli myös maistella...), mutta jos ette pääse livenä kaupoille niin Lushilla on myös postimyynti! Jee!

Lähen nyt paistattelemaan oman luonnonsuojelija-sädekehäni valossa ja koitan unohtaa ne kahdeksan lentomatkaa jotka oon tänä vuonna tehnyt/tulen tekemään ja joista yhdestäkään en oo korvannu päästön pihaustakaan. Mä joudun varmaan helvettiin, kun se ei oikeesti kauheesti liikuta mua... Nähään siellä.

Ripsimurheita ja linkkivinkkejä

Oon tässä muutaman kuukauden jo ihmetellyt, että mihin mun ripset on kadonnut - vaikka itse sanonkin, niin ennen ne oli sellaset kivan runsaahkot ja ihan sopivan pitusetkin.

Ongelma ratkes kun huomasin pöydälle lojumaan jääneessä vanhassa ripsentaivuttimen kumissa pienen rakosen ja aloin sitten tylsyyksissäni tutkimaan sitä. Sieltä halkeamastahan löytyi sitten varmasti noin kolmasosa mun kaikista ripsistä, ei mikään ihmekään siis että vähän nipisteli ripsien taivuttaminen ennenku katsoin parhaaks vaihtaa muka-Uemuran Kicksin halpistaivuttimeen :D Tarinan opetus tänään: älä koskaan laiminlyö ripsentaivuttimen pehmusteen vaihtamista ja lykkää sitä niin pitkälle, että vehje turmelee ripsoset. Onneks Nizzassa odottaa Sephora, pääsen ostamaan Islannissa hajonneen Shu Uemuran tilalle uuden jos niitä vaikka siellä olis, tiiän et Jenkeissä Sephoralla ainakin on mut pikakatsaus ranskis-sivulle ei tuottanu tulosta. Tosin vika saattaa myös olla mun kielitaidossa (jota ei ole).

Ihanaa kyllä, että tohon reissuunkaan ei oo enään ku viis päivää! Tuntuu et olis ikuisuus siitä, kun laskin että näin monta viikkoa töitä, sitten lomaa, sitten taas töitä ja SIT matkaan. Nyt tuli karmistus kun tajusin, ettei mulla oo hienoja (as in klassisia) kesävaatteita, vaan Nizzaan saa kelvata ne samat räjähtäneet farkkushortsit mitä käytin koko kesän, kun mekko- ja hamevarasto oli jotenkin kummallisesti tehnyt katoamistempun Islannissa ollessa. Mitä mää nyt teen.

Kummasti on myös piiiiiitkältä tuntuneet 10 päivää kadonneet johonkin ja isukki palas Malagasta sunnuntaina - eli mun viikonloppu koostu astioiden pesemisestä, imuroimisesta ja nukkumisesta. Ruokaakin tein, viikonloppuna meillä syötiin kukkakaalimuusia (ette edes tiedä miten hyvää se oli, tosin ei mistään voi kyllä tulla pahaa kun lorauttaa sekaan kermaa ja voita) ja pakastekasvispihvejä. Lauantaina kokkailin innostuksissani linssimuhennosta, mutta en vielä uskaltanut maistaa... Linssien löytäminen oli vielä ihan helppoa, mutta jeeraa ja fenkolia hainkin sitten kissojen ja koirien kanssa, ikinä en nimittäin kumpaakaan ollut maistanut. Fenkolin haistelu aiheutti vähän epäluuloja, mutta heitin ne muhennokseen kuitenkin ja tänään lounaan jälkeen voinkin sitten päättää syödäänkö tässä taloudessa sitä enää ikinä. (Edit: ei varmana syödä.) Kookosöljyä en edes jaksanut etsiä, improvisoin vähän ja käytin tavallista öljyä. Päivittelin myös Facebookin ihmemaailmaan mun kokeiluja ja kyselin, että mitä tästäkin tulee... Tänään aamulla huomasin, että mun vaari oli kommentoinut näin: "Elimistön suorittaman prosessin jälkeen siitä tulee yleensä ns. skeidaa". Ei hitto miten paljon nauroin, sisäisesti tietenkin etten saa hullun leimaa työkavereilta heti näin alkuun :D

Tähän samaan hengenvetoon kysäisen hyviä ohjeita soijarouheen maustamiseen ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää, sen ei tarvitse maistua edes lihalta, jos vaan maistuu hyvältä. Oikeestaan, kaikki kasvisruokaohjeet peliin!

Tän palopuheen jälkeen se on pakko myöntää - minä, vannoutunut lihansyöjä, oon melkein lopettanut (punaisen) lihan syömisen. Ihan vahingossa aluksi ja myöhemmin tietoisesti, vaikka torstaina söinkin ihan puhtaasti vahingossa sämpylän jonka päällä oli meetwurstia kun oli niin nälkä ettei edes silmät toiminu :) Mun suunnitelma onnistuu ihan hyvin silloin, kun teen itse ruokaa tai saan päättää mitä tehdään, mutta jos vaihtoehtoina esimerkiks kylässä on syödä jauhelihakastiketta tai ei mitään, niin ihan tasan kyllä syön sitä kastiketta. Vaikka kyllä vähän karmiikin ajatella että siinä lautasella makaa jonkun söpön vasikan kuollut äiti. En vaan pysty ymmärtämään mistä tää nyt tuli, ei mulla oo koskaan ollu vaikeuksia syödä oikeestaan mitään :D  Toistaiseksi kyllä syön vielä ainakin kanaa ja kalaa, voi olla että myöhemmin kana jää pois, voi olla ettei. Sitten kun alkaa itkettämään tipujen puolesta niin kirjaan itse itseni hullujenhuoneelle...

Tän kaiken terveysintoilun keskellä oon kuitenkin taas (vieläkin...?) ihan varma, että kuolla kupsahdan hetkenä minä hyvänsä. En enää uskalla edes googlailla kun tulee niin hirveä olo niistä itsediagnooseista :D Veikkaan melkein että mulle ehdotettais visiittiä Lapinlahteen jos kävisin arvauskeskuksessa mun vammoja valittelemassa. Antaa siis olla, oon muutenkin vähän sellanen että venytän lääkärikäyntejä viimeseen asti, koska mun kuvitelmissa lääkäri aina sanoo, että mulla on X määrä elinaikaa jäljellä. Ja mähän en halua tietää mitä mulla on jäljellä, vaan lähteä ns. saappaat jalassa. Ette ees arvaa kuinka kauan vitkuttelin silmälääkärille menoa, kun pelkäsin että saan tuomion sokeutumisesta kuukauden sisään. Tosi tervettä. Viimeistään nyt kaikki pojat juoksee karkuun, kun paljastuu ettei täällä päässä oo ihan kaikki inkkarit kanootissa. I ain´t the sharpest tool in the shed, niinku Smash Mouth sanois. Ehkäpä pieni hermoloma auringossa tulee ihan oikeaan kohtaan :) Vähän kyllä helpottaa tätä stressiä, kun ajattelee että ens viikolla tähän aikaan mä oon toivottavasti Cours Saleyalla tonkimassa antiikkiesineitä ja nauttimassa merituulen tuiskeesta.



Sitten vielä edellisen postauksen malliin vähän uusia ja vanhoja lemppariblogeja, ykkösenä mainittakoon Kasian bloggeroinen joka tänä(kin) aamuna sai mut nauramaan hiljaista huutonaurua ja pidättelemään pissiä jalat melkein ristissä. Melkein siksi, että mun uudet farkut ei oo ihan vielä antanut periksi mun thunder thighseille. Toinen ihana nainen jonka kanssa tunsin välittömän yhteyden luettuani seuraavan vitsin: "Kumpaa sukupuolta sukset ovat? -Naisia. Vako alla, nokka pystyssä, käyttävät siteitä ja tarvitsevat toimiakseen liukuvoidetta, sauvaa ja lopuksi monoa." on Kiira, jonka kikkelikuvat ja huumorintaju osui ja upposi tähän sekopäähän aika pikaisesti. Tällä naisella kun oli vielä melkein samanlaiset hiukset kuin Sannalla, niin se oli aikamoista menoa sit. Kuka muka vois vastustaa noin ihania kikkarapäitä? Ei kukaan. Mars tutustumaan siis jokaiseen edellämainittuun!


P.S., kamala ikävä Islantiin. Vaikka siellä onkin kylmä, eikä kukaan tajua ettei perunamuusiin laiteta sokeria tai että baareissa pitäis olla narikat ettei perse jäädy kun kävelee talvella lähiöistä keskustaan ilman takkia. Lentoliputkin maksaa niin saatanasti, että pääsen moikkaamaan mun suosikkipoikaa hyvällä tuurilla ehkä helmikuussa ja sit se on jo unohtanut mut :(

Sinne meni

Tulihan se sieltä. Syksy nimittäin.

Lueskelin viime vuoden merkintöjä näiltä about samoilta ajoilta ja kaikesta päätellen olin aika innoissani syksyn alkamisesta - miksi, sitä en kyllä tiedä. Ehkä siks, että mulla oli vihdoin työpaikka jossa viihdyin, suuria suunnitelmia talven varalle ja olin ehtinyt kesällä lomailla ihan tarpeeks ja vielä vähän päälle.

Tänä vuonna olin töissä koko ajan, paikassa jossa aika tuntui välillä seisahtaneen paikalleen, en ehtinyt viikonloppuja lukuunottamatta pitää yhtään lomaa eikä mulla taaskaan ole mitään käsitystä siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Aika masentavaa. Vielä masentavampaa oli, kun pari viikkoa sitten huomasin ettei kymmeneltä illalla enää paista aurinko, en oo valvonut tukahduttavan kuumuuden takia moneen viikkoon ja kaiken kurjuuden huipensi viikonloppuna sateen jälkeen jalkakäytävältä löytyneet kellastuneet koivunlehdet. Ihan paska juttu.

Muihin aiheisiin sitten, huijasin vähän kun sanoin etten ehtinyt pitää yhtään lomaa. Olihan mulla viime viikko vapaata, kun edellinen duuni loppui syyskuun alussa ja uusi alkoi vasta eilen! Otin lomasta kaiken irti, kävin kirjottelemassa työsopimuksia, lounastin mamman kanssa joka päivä, kävin silmälääkärissä koska olin aika varma että oon tulossa sokeaksi (en kuulemma ole, lekurin mukaan mun silmät on priimakunnossa, mutta taidan tarvita muita valkotakkisia koska nyt oon varma että mulla on aivokasvain...), treffailin kavereita ja torstaina kuskasin pikkusiskon ja isukin lentokentälle eli sain kämpän omaan käyttöön kokonaiseksi kymmeneksi päiväksi, jee!

Oon myös huomannu että Islannissa hankitut neuletraumat on viimein vähän parantuneet ja oon intoa puhkuen shoppaillut lankoja ja puikkoja. Kohta on valmiina syksyn eka hattu ja huovutetut tossut islantilaisesta villasta, molemmat kyllä jatkaa matkaansa mun käsistä poissss eli tässä siis hyvää syy ostaa lisää lankoja että saan itselleni samanlaiset. Vähän oon kuolaillu myös palmikoidun neulehameen perään, mutta se saattaa olla vähän liian suuri pala haukattavaksi näin heti alkuun. Harmi.

Ettei ihan pelkäksi iloksi olisi mennyt, niin äärimmäisen surullisiakin tapahtumia mahtui joukkoon kun kävin perjantaina vanhan luokkakaverin hautajaisissa. Ei paljoa kamalampaa perjantai-iltapäivää voi kuvitella - vaikka toki itsekin olin surullinen ja hämmentynyt tän pojan kuolemasta niin vielä kamalampaa oli katsoa perheen (varsinkin äidin) tuskaa. Eipä se nyt muutenkaan järin pirteä tilaisuus ollut, mun kohdalla peli oli menetetty siinä vaiheessa kun ekat kukat vietiin arkulle ja kun pappikin vähän kyynelehti niin päivä oli mun osalta pilalla lopullisesti. Toivottavasti tapaan entisiä luokkakavereita vähän iloisemmissa merkeissä ens kerralla...

Perjantaina illalla päätin kuitenkin vähän ottaa itseäni niskasta kiinni ja päädyin eka ABC:lle E:n kanssa, sain aikaan pari hämmästynyttä äännähdystä kun kerroin että a.) tiedän mikä on torrentti ja b.) osaan muokata blogin ulkoasua HTML-koodilla, vaikkakin vain vähän. Muutama muukin muka-jännä asia selvisi musta tälle pojalle, oli kuulemma kiva VIHDOINKI tietää millanen oikeesti oon kun ollaan kohta seitsemän vuotta vähän tiiviimmin oltu yhteydessä :D Siitä jatkoin vielä kuskin hommiin ja meille kotiin jatkoille kylmän viinipullon ja YouTube -videoiden voimalla. Lauantaina heräsinkin sitten "aamulla" yhden aikaan ja mun koko loman ajan vaalima normaalirytmi heitti häränpyllyä. Väliäkös tuolla.

Nyt on kuitenkin uus duuni, uudet kujeet ja so far so good! Aika nuorekas olo mulla täällä kun kaikki kollegat on sen ikäsiä, että vois olla mun äitejä :) Kivaa vaihtelua kun saa kerrankin luvan kanssa tuntea itsensä töissä vähän lapselliseksi! Tää ja ens viikko on töitä, sitten pääsen vähän vielä lomailemaan (Nizza, Monaco, Sephora ja se äitin linkittämä jätskipuoti here we come)! Jos jollain on must see -vinkkejä syksyisellä Ranskan Rivieralla niin otan mielelläni niitä vastaan :)

Vosin luvata, että kirjoittelen teille taas pikaisesti, mutta menneen kesän ja kevään pitämättä jääneitä lupauksia muistellessani sanotaan vaikka näin: nähdään viimeistään jouluna!

P.S. Tänään rakastuin Eevaan, jota olen aiemmin posket punoitellen ihastellut paperisen Trendin sivuilla ja Voisilmäpelissä. Tänään mun suurimpiin saavutuksiin kuului siis koko em. blogin lukeminen ja "vitsi me tultais varmaan hyvin toimeen tän kanssa, aah" -huokailu. Toinen uusi suosikkiblogi on Salamatkustaja, koen suurta sielunsisaruutta (huomaattehan, miten musta on bloggailutauon aikana kuoriutunut myös tahaton runoilija?) tämän Islannissa asustavan ja suustaan sutjakkaan blogittaren kanssa. Kannattaa tutustua.