Ripsimurheita ja linkkivinkkejä

Oon tässä muutaman kuukauden jo ihmetellyt, että mihin mun ripset on kadonnut - vaikka itse sanonkin, niin ennen ne oli sellaset kivan runsaahkot ja ihan sopivan pitusetkin.

Ongelma ratkes kun huomasin pöydälle lojumaan jääneessä vanhassa ripsentaivuttimen kumissa pienen rakosen ja aloin sitten tylsyyksissäni tutkimaan sitä. Sieltä halkeamastahan löytyi sitten varmasti noin kolmasosa mun kaikista ripsistä, ei mikään ihmekään siis että vähän nipisteli ripsien taivuttaminen ennenku katsoin parhaaks vaihtaa muka-Uemuran Kicksin halpistaivuttimeen :D Tarinan opetus tänään: älä koskaan laiminlyö ripsentaivuttimen pehmusteen vaihtamista ja lykkää sitä niin pitkälle, että vehje turmelee ripsoset. Onneks Nizzassa odottaa Sephora, pääsen ostamaan Islannissa hajonneen Shu Uemuran tilalle uuden jos niitä vaikka siellä olis, tiiän et Jenkeissä Sephoralla ainakin on mut pikakatsaus ranskis-sivulle ei tuottanu tulosta. Tosin vika saattaa myös olla mun kielitaidossa (jota ei ole).

Ihanaa kyllä, että tohon reissuunkaan ei oo enään ku viis päivää! Tuntuu et olis ikuisuus siitä, kun laskin että näin monta viikkoa töitä, sitten lomaa, sitten taas töitä ja SIT matkaan. Nyt tuli karmistus kun tajusin, ettei mulla oo hienoja (as in klassisia) kesävaatteita, vaan Nizzaan saa kelvata ne samat räjähtäneet farkkushortsit mitä käytin koko kesän, kun mekko- ja hamevarasto oli jotenkin kummallisesti tehnyt katoamistempun Islannissa ollessa. Mitä mää nyt teen.

Kummasti on myös piiiiiitkältä tuntuneet 10 päivää kadonneet johonkin ja isukki palas Malagasta sunnuntaina - eli mun viikonloppu koostu astioiden pesemisestä, imuroimisesta ja nukkumisesta. Ruokaakin tein, viikonloppuna meillä syötiin kukkakaalimuusia (ette edes tiedä miten hyvää se oli, tosin ei mistään voi kyllä tulla pahaa kun lorauttaa sekaan kermaa ja voita) ja pakastekasvispihvejä. Lauantaina kokkailin innostuksissani linssimuhennosta, mutta en vielä uskaltanut maistaa... Linssien löytäminen oli vielä ihan helppoa, mutta jeeraa ja fenkolia hainkin sitten kissojen ja koirien kanssa, ikinä en nimittäin kumpaakaan ollut maistanut. Fenkolin haistelu aiheutti vähän epäluuloja, mutta heitin ne muhennokseen kuitenkin ja tänään lounaan jälkeen voinkin sitten päättää syödäänkö tässä taloudessa sitä enää ikinä. (Edit: ei varmana syödä.) Kookosöljyä en edes jaksanut etsiä, improvisoin vähän ja käytin tavallista öljyä. Päivittelin myös Facebookin ihmemaailmaan mun kokeiluja ja kyselin, että mitä tästäkin tulee... Tänään aamulla huomasin, että mun vaari oli kommentoinut näin: "Elimistön suorittaman prosessin jälkeen siitä tulee yleensä ns. skeidaa". Ei hitto miten paljon nauroin, sisäisesti tietenkin etten saa hullun leimaa työkavereilta heti näin alkuun :D

Tähän samaan hengenvetoon kysäisen hyviä ohjeita soijarouheen maustamiseen ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää, sen ei tarvitse maistua edes lihalta, jos vaan maistuu hyvältä. Oikeestaan, kaikki kasvisruokaohjeet peliin!

Tän palopuheen jälkeen se on pakko myöntää - minä, vannoutunut lihansyöjä, oon melkein lopettanut (punaisen) lihan syömisen. Ihan vahingossa aluksi ja myöhemmin tietoisesti, vaikka torstaina söinkin ihan puhtaasti vahingossa sämpylän jonka päällä oli meetwurstia kun oli niin nälkä ettei edes silmät toiminu :) Mun suunnitelma onnistuu ihan hyvin silloin, kun teen itse ruokaa tai saan päättää mitä tehdään, mutta jos vaihtoehtoina esimerkiks kylässä on syödä jauhelihakastiketta tai ei mitään, niin ihan tasan kyllä syön sitä kastiketta. Vaikka kyllä vähän karmiikin ajatella että siinä lautasella makaa jonkun söpön vasikan kuollut äiti. En vaan pysty ymmärtämään mistä tää nyt tuli, ei mulla oo koskaan ollu vaikeuksia syödä oikeestaan mitään :D  Toistaiseksi kyllä syön vielä ainakin kanaa ja kalaa, voi olla että myöhemmin kana jää pois, voi olla ettei. Sitten kun alkaa itkettämään tipujen puolesta niin kirjaan itse itseni hullujenhuoneelle...

Tän kaiken terveysintoilun keskellä oon kuitenkin taas (vieläkin...?) ihan varma, että kuolla kupsahdan hetkenä minä hyvänsä. En enää uskalla edes googlailla kun tulee niin hirveä olo niistä itsediagnooseista :D Veikkaan melkein että mulle ehdotettais visiittiä Lapinlahteen jos kävisin arvauskeskuksessa mun vammoja valittelemassa. Antaa siis olla, oon muutenkin vähän sellanen että venytän lääkärikäyntejä viimeseen asti, koska mun kuvitelmissa lääkäri aina sanoo, että mulla on X määrä elinaikaa jäljellä. Ja mähän en halua tietää mitä mulla on jäljellä, vaan lähteä ns. saappaat jalassa. Ette ees arvaa kuinka kauan vitkuttelin silmälääkärille menoa, kun pelkäsin että saan tuomion sokeutumisesta kuukauden sisään. Tosi tervettä. Viimeistään nyt kaikki pojat juoksee karkuun, kun paljastuu ettei täällä päässä oo ihan kaikki inkkarit kanootissa. I ain´t the sharpest tool in the shed, niinku Smash Mouth sanois. Ehkäpä pieni hermoloma auringossa tulee ihan oikeaan kohtaan :) Vähän kyllä helpottaa tätä stressiä, kun ajattelee että ens viikolla tähän aikaan mä oon toivottavasti Cours Saleyalla tonkimassa antiikkiesineitä ja nauttimassa merituulen tuiskeesta.



Sitten vielä edellisen postauksen malliin vähän uusia ja vanhoja lemppariblogeja, ykkösenä mainittakoon Kasian bloggeroinen joka tänä(kin) aamuna sai mut nauramaan hiljaista huutonaurua ja pidättelemään pissiä jalat melkein ristissä. Melkein siksi, että mun uudet farkut ei oo ihan vielä antanut periksi mun thunder thighseille. Toinen ihana nainen jonka kanssa tunsin välittömän yhteyden luettuani seuraavan vitsin: "Kumpaa sukupuolta sukset ovat? -Naisia. Vako alla, nokka pystyssä, käyttävät siteitä ja tarvitsevat toimiakseen liukuvoidetta, sauvaa ja lopuksi monoa." on Kiira, jonka kikkelikuvat ja huumorintaju osui ja upposi tähän sekopäähän aika pikaisesti. Tällä naisella kun oli vielä melkein samanlaiset hiukset kuin Sannalla, niin se oli aikamoista menoa sit. Kuka muka vois vastustaa noin ihania kikkarapäitä? Ei kukaan. Mars tutustumaan siis jokaiseen edellämainittuun!


P.S., kamala ikävä Islantiin. Vaikka siellä onkin kylmä, eikä kukaan tajua ettei perunamuusiin laiteta sokeria tai että baareissa pitäis olla narikat ettei perse jäädy kun kävelee talvella lähiöistä keskustaan ilman takkia. Lentoliputkin maksaa niin saatanasti, että pääsen moikkaamaan mun suosikkipoikaa hyvällä tuurilla ehkä helmikuussa ja sit se on jo unohtanut mut :(