Lovin' it

Aah.

Islanti on niin mun paikka, en malttais koskaan lähteä täältä ja just eilen puhuttiin siitä että kohta pitää alkaa miettiä mun kotimatkalle lentolipun ostamista ennenku niistä tulee sikamaisen kalliita :( Kamalaa! Mun ajasta täällä on jo mennyt kohta viidesosa, tuntuu niin kauheelta ajatella että enää neljä tällästä pätkää ja oon takas Suomessa.

Siksipä selailinkin eilen Reykjavikin yliopiston sivuja, ja joku pieni ääni päässä oli sitä mieltä, että vois vaikka ihan huvikseen koittaa hakea sinne nyt helmikuussa kun hakuaika alkaa... Mitä siinä häviäis? Mitä tekemistä mulla Suomessakaan olis, kun en ehdi tän kevään pääsykokeisiin ja ainakaan tällä hetkellä toinen puolivuotinen toimistolla tietokoneen ääressä ei kauheesti inspaa? Katotaan nyt miten tää ajatus kehittyy, mutta eihän sitä paikkaa tietenkään olis pakko ottaa vastaan vaikka sinne pääsiskin. Hui.

Mun terveelliset elämäntavat on lähteny syöksylaskuun kun ollaan tällä viikolla syöty kahden hostgrannyn luona, kumpikin on sikamaisen hyvä kokki ja mun itsekuri ei yksinkertaisesti pidä kun tarjoilla on superhyvää lammasta tai kotitekoisia lihapullia<3 Nam! Pitää nyt vaan yrittää karsia karkit ja muut pois ruokavaliosta niin ehkä tästä vielä jonkunnäköseen rantavalaskuntoon pääsee.

Tää viikko meni tositosi nopeesti, viime sunnuntaina tapasin luultavasti tän kaupungin ainoon toisen au pairin, saksalaisen Marian. Oltiin kahvilla ja tiistaina poikien kanssa leikkipuistossa, perjantaina mentiin syömään kiinalaista ja käytiin yksillä irkkupubissa ja katottiin Islanti-Kroatia -käsipallopelin eka puolisko. Nyt saa nauraa, mutta se on melkein jännempää ku jääkiekko! :D OIKEESTI! Koko ajan tapahtuu jotain, ja puolituntinen erä oikeesti kestääkin ehkä sen 35min toisinku jääkiekossa... Islanti kyllä hävis pelin, mutta eka erä oli silti jännä :)

Tiistaina olin syöttämässä Äffälle aamupuuroa, kun huomasin että mun huoneen lattian poikki vilahti jotain pientä ja karvaista. Kiva. Ei mennyt kauaa tajuta mikä se oli, täällä kun noiden pikkuisten käpälien tassutusta välikatossa saa kuunnella harva se ilta... Hiirihän se siellä vipelsi. Yhtä pienimuotoista sydänkohtausta ja Äffän "mús, mús!"  -ilakointia myöhemmin hiivin huoneeseen hakemaan kännyn ja paiskasin oven kiinni, että saisin vieraan pysymään ainoastaan yhdessä huoneessa. Paniikkitekstari Styrmirille, joka soitti nauraen takasin ja sanoi tulevansa tauolla kotiin laittamaan ansan hiirulaiselle mun huoneeseen... :D No väkerrettiin se valmiiksi sitten, mulla ja F:llä oli jo kiire tapaamaan Mariaa ja hänen vahdittavaansa joten jätettiin ansa omiin oloihinsa. Kun tultiin kotiin niin kännyssä oli viesti, että hiirtä ei enää löytynyt sen jälkeen kun lähdettiin, mutta antaa ansan silti olla vielä paikoillaan. Styrmir tuli vielä lounaalla kotiin ja tarkistettiin sängyn alta ja lipastojen takaa löytyykö hiirtä, mutta se oli kadonnut ihan kokonaan. Näin ainakin luultiin siihen asti, että eräs au pair avasi käsilaukkunsa etsiäkseen sieltä huulirasvaa, ja sai sydänkohtauksen poikasen kun laukun pohjalta ylös katseli vähintäänkin yhtä pelästynyt karvapallero. Siinä tais suusta päästä yksi jos toinenkin holyfuckingshit ennen ku sain sanottua että nyt löyty. Hiiri pääsi takaisin vapauteen ja mä pääsin seuraavana yönä nauttimaan ihmissyöjähiiri -painajaisista :D Jännä juttu, en kuitenkaan pelkää hiiriä mutta jotain karmivaa siinä ajatuksessa on, että se on nukkunut mun kanssa samassa huoneessa. Vaikka ihan söpö olikin, niin ei enää uudestaan, kiitos.

Ei kai täällä oikeen muuta oo tapahtunu, no eilen kävin ekaa kertaa täällä leffassa ja jouduin valitsemaan The Touristin ja Devilin väliltä. Arvatkaa vaan kumman valitsin. Olin siis yksin menossa leffaan, ja siellä salissa popparia mutustellessa söpö leffapoika tuli kysymään pärjäänkö yksin... EXCUSE ME?! Leffaan ei oltu ostettu yhtäkään lippua mun lisäks, nieleskelin pelkoni ja vakuutin pojalle olevani ok. Leffan puolessa välissä olin jo ihan hermoraunio ja lopputekstien alkaessa juoksin ulos niin kovaa kun jaloista lähti. Ihan hirveetä olla ypöyksin pimeessä leffateatterissa, Styrmir sanoki että olis maksanu hyvät rahat siitä että olis päässy sinne kesken leffan pelottelemaan mua :D Kiva.

Torstaina oltiin knitting cafessa Lillýn, Lillýn äidin ja mummin kanssa. Mulla on projekti meneillään, Lillý opetti mut neulomaan ja mulla on melkein kasvanut puikot kiinni käsiin tässä menneen viikon aikana :) Saatte kuvaa sitten joskus kun oon saanu tän urakan päätökseen ja kunnialla vastaanottajalleen, ettei ylläri mee pilalle! Seuraavaks mut opetetaan kuulemma tekemään aito islantilainen villapaita, jos ikinä onnistun siinä niin lupaan näyttää teille kuvan niistä lapasista joihin mun ura käsityöläisenä loppui. Samana vuonna kässän numero laski ysistä kutoseen tai seiskaan... Että sillä tavalla.

Palaillaan viimeistään loppuviikosta yllärin merkeissä, bless bless!

P.S. Joko kyllästyttää kuvat pelkästään Äffästä ja maisemista? Mulla ei oo ketään kaveria joka ottais musta kuvia, eikä olla tehty mitään niin megajännää että viittisin kantaa kameraa mukana. Hang in there, jännempiä aikoja tulossa :)