12.1.2011

Uusia tuulia

Toinen ja kolmas päivä takana, homma on edelleen helppoa ku heinänteko mutta mulla on niiiiiiiiiiin karsee ikävä kotiin etten tiiä miten päin olisin :D Naurettavaa, oon ollu täällä alle viikon ja en osaa ajatella muuta ku omaa sänkyä ja omia tuttuja kaappeja lipastojen sijaan. Yhyy. Sanokaa nyt kokeneemmat, että tää menee ohi nopeesti ja pystyn jossain vaiheessa vielä ymmärtämään miten hieno kokemus tää on? :) Mun ikävää ei ainakaan yhtään auta se, että tulin heti kipeeks ja haluisin vaan velloa itsesäälissä päivät pitkät haha :D Oon aika varma että tää flunssa johtuu vähän vetoisasta huoneesta, noi vanhemmat selitti että sille ei oikein voi mitään kun talo on rakennettu miten on ja jos tuulee "väärästä" suunnasta niin se tulee sisään ikkunoiden ja ovien pienistäkin raoista. Ja täällä muuten tuulee koko ajan, kovaa! Pitää okeesti tehä töitä että pysyy suorassa linjassa ulkona kävellessä, eikä oo mitään toivoakaan että hiukset pysyis kuosissa. Ihan kiva. On se toisaalta ihan hauskaakin varsinkin jos on tarpeeks päällä, en oikeen osaa päättää että inhoaisinko vai rakastaisinko jatkuvaa kovaa tuulta. Katotaan sit keväämmällä kun haluisin laittaa jotain muutakin kun paksun takin ja talvisaappaat päälle ;D

we♥it

Muuten kaikki on tosi hyvin, kaikki on kivoja ja F osaa suurimman osan ajasta käyttäytyä varsin mallikelposesti, vaikka aamupuuron syöminen ja vaippojen vaihto onki välillä aikamoista tahtojen taistoa... Suomalaisella sisulla voittaa kyllä kuus-nolla lähes joka kerta ;) Useimmiten siihen tarvitaan myös pari leluautoa ja kirja josta kuuluu eläinten ääniä kun painaa nappia... Voitto mikä voitto?

Maanantaina kävin ekan kerran siellä tanssitunnilla ja koin kovan tiputuksen todellisuuteen kun ohjaaja pisti tuulemaan ja meikäläinen sätki mukana oksennus kurkussa ja samalla rukoillen kuolemaa, niin rankkaa se oli :D Eilen illalla oli lihakset niin kipeet että pystyin hädin tuskin nostamaan käsiä ja vaatteiden vaihtaminen oli aika tuskainen homma. Tänään sit uudestaan, jeeeeeeee... Onneks en ymmärrä mitä siellä puhutaan, koska oon aika varma että ne takarivin parikymppiset tyttöset puhu mun reikäsistä leggingseistä ja erittäin seksikkäästä ponnarista, josta karkas tanssin tuiskeessa takatukka :)

Eilen illalla kävin kävelyllä Keflavíkin keskustassa, joka käsittää noin 500 metrin pätkän katua, jolta löytyy leffateatteri, Subway, pari vaatekauppaa, kai kiinalainen ja thaimaalainen ravintola, baareja sekä (paras kaikista!) vähän kiskamainen kauppa jossa myytiin PANDAA JA FAZERIA! Hyvästi karkkikaipaus, tervetuloa tuttu ja turvallinen Dumle <3 Siellä oli hyllymetreittäin oikeestaan pelkästään lakua, lakua suklaan sisällä, lakurakeita, liitulakua, lakurullia ja lakupatukoita. Islantilaiset vissiin tykkää siitä, ostin kokeeks yhen lakurullan ja kyllähän se oli ihan hyvää, mutta ei NIIN hyvää kun tuore Kouvolan Laku. Koska mikään ei oo sitä parempaa, ja se on fakta.

Nyt olis sit taas kohta aika käppäillä tanssistudiolle päin, ehkä vielä joskus tulee aika jolloin mä en tee kuolemaa jo alkulämmittelyn aikana. Aina saa toivoa.

6 kommenttia:

  1. hihi, tuota kokemusta minulla ei kyllä ole, mutta uskoisin että alku on aina pahin ja se ikävä pikkuhiljaa lievittää, jos vaan annat sen lievittää :) mutten kuten sanoin, en tiedä mistä puhun, arvailen vain!

    no mutta heeei, täällä toinen lihaskipuinen, olin eilen vuoden ekassa jumpassa, jo illalla sanoin poikaystävälle että tiedätkö huomenna on paikat kipeet ja ne ON, kyljet ja reidet on pahimmat, mutta oikeestaan tykkään siitä et ne on kipeet, se muistuttaa vaan siitä että olin reipas ja menin yksin ryhmätunnille ;)) hihiiii!

    VastaaPoista
  2. Eikö alussa kuulukin olla vaikeinta? Ja sitten kun pääsee rytmiin ja asiat tulee tutummiks niin helpottaa huimasti ja pääsee nauttimaankin ;)

    Oon kyllä huiman kateellinen et uskallat käydä tanssitunneilla! Mä oon itteeni aikoinaan niillä kiduttanut, mutta kun mulla on niin helevetin huono koordinaatiokyky niin mä en vaan osaa vaikka kuinka yritän ja se on hirmusen noloa :D

    VastaaPoista
  3. Ikävä hellittää heti, kun teet sellasia asioita, joista itse tykkäät ja opettelet elämään _siellä_, etkä ikävöimään vain kotia. Nauti uuden huoneesi vaatekaapeista, täytä ne uusilla vaatteilla! (Ei ehkä taloudellisin vaihtoehto..........)

    Mine sanoi sen hyvin; ikävä helpottaa, kun annat sen helpottaa. :)Haleja, kyl se siitä!

    VastaaPoista
  4. se menee ohi, sulla on vaan aggressiivinen kulttuurishokki. kun ympärillä on niin paljon uutta, niin aivot väsyy äkkiä ja pienimmätkin asiat alkaa itkettään. viikko tai pari, niin sitten alkaa kuherruskuukausi islannin kanssa :)

    VastaaPoista
  5. ps. onks siel vieläki muodissa et tytöillä on blondit hiukset ja kamalat tummat kulmakarvat? :------DDD

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille tsemeistä, ikävä on alkanut jo hellittää eikä ajatus tanssikurssistakaan saa mua ihan lukkoon enää :D<3

    Katri.y: En tiiä muodista, mutta aika monella on vähän liian tummaks piirretyt kulmakarvat hiusten väriin verrattuna ;D

    VastaaPoista