What (a) feeling?

Heippa!

Istun tätä kirjottaessa lentokoneessa vailla minkäänlaista tietoa siitä, paljonko ollaan lennetty ja kuinka kauan joudun vielä istumaan polvet suussa... Mun oikee polvi ei oikein tykkää olla taivutetussa asennossa, vaan se pitäis saada aina suoraks eli vähän tuskasta tää on kun sattuu hitosti :( Onneks on sentään käytäväpaikka ja aika tyhjä kone, eli on tilaa vähän venytellä jalkaa käytävän puolelle :D
Mun oli tarkotus katsoa tässä matkalla leffa, mut yllättäen mun tuurilla ulkonen kovalevy päätti sanoa poks eikä toimi ainakaan tällä erää mun koneella. Kiva. Sielää on kaikki leffat ja kuvat, olin sentään sen verran viisas että siirsin musat koneelle joten kuuntelen Lady Gagaa tässä samalla, ah<3 Toivottavasti kuitenkin saan ton palikan toimimaan sit perillä, olis vaan pitäny ostaa uus eikä luottaa siihen että toi toimis... Nojoo. En olis minä jos matkustaessa ei joku asia olis vinossa.

Kone lähti jonku verran myöhässä, en oo ihan varma kuinka paljon mutta ainakin puol tuntia. Lentoaika sit taas ilmotettiin 25min lyhyemmäks ku oletin, eli tilanne on oikeestaan plusmiinus nolla mun järjen mukaan? :D Lähtöselvitys ja turvatarkastus oli ainoot mitkä meni tällä kertaa sujuvasti, oli tosi lyhyet jonot ja oon oppinu pukeutumaan sellasiin vaatteisiin jotka ei piippaile turvaportilla eli en joutunu edes kenenkään kourittavaks! Kerta se on ensimmäinenki ;) Helsinki-Vantaalla ei pystyny vaihtamaan euroja kruunuiks, joten pitää toivoa että Islannin päässä onnistuis sit. Niinku sanoin, oon tekemässä pienimuotosta konkurssia, mut se ei estäny mua ostamasta lempparimömmöjä taxfreen kosmetiikkapuolelta, kai sitä nyt pitää käyttää tilaisuus hyväkseen ku kerranki oli aikaa pyöriä siellä?

Siinä vaiheessa kun jonotin portilla koneeseen ja takana oleva nuori nainen vähän nyyhki kun joutu lähtemään takas Islantiin, tuli mullekki sellanen fiilis että ei hitto... Mitä mä oikeen teen? Ihan hullua lähteä johonki pienelle vulkaaniselle saarelle hoitamaan lapsia, kuka järkevä sellasta tekee? EI KUKAAN :D Onneks en oo järjellä siunattu yksilö, eli päätös sopii mulle oikein mukavasti :) Ihmettelyä on tullut aika monelta suunnalta (osa jopa ihan suoraan kysyy että miks vitussa just Islanti, miksei joku normaali paikka kelpaa?) mutta mä en ookkaan kaikki muut - thank god. Vaikka oon välillä vähän maassa että missaan koko kevään Suomessa, vauvan syntymän ja monta muuta juttua niin onhan tää nyt hittovie aika ainutlaatunen ja hieno tilaisuus!

Kohta on aika pakata kimpsut ja kampsut täpötäyteen Kånkeniin, vetästä syvään henkeä ja pistää hulinaks  - tutiskaa Islantilaiset!

Sekavilla fiiliksillä varustettu au pair kiittää ja kuittaa yläilmoista jossain Helsingin ja Keflavíkin välimaastossa, julkasen tän tekstin mahollisuuksien mukaan niin nopeesti ku pystyn :)

Edit:


Täällä on ihanaa. Islanti on kaunis, täällä ei oo lunta ku ehkä kaks milliä mut tuulee sit senkin edestä :D Perhe on superkiva ja tosi rento ainakin tälleen ensivaikutelman saaneena, plussaa siitä että lapset on sulosia ja äiti kokkaa ihan hiton hyvin! Mun huone on pieni mutta kodikas - tänne on laitettu kehyksiin kuvat musta ja Tiinasta ja vanha kuva musta, Paulasta ja Suvista, aww :D Lisää tunnelmia sit ku meno rauhottuu!


P.S. Mun huoneesta kuuluu meri. Ja tää talo on ihan rannalla sellasella korkeella kallionkielekkeellä, vähän matkaa alaspäin näkyy ehkä maailman söpöin pikku venesatama!