Hengissä

Miks musta tuntuu vähän siltä, että nykyään vähintään joka toinen mun kirjoittamista postauksista vakuuttelee teille että hengissä ollaan, vieläkin? Pakkko myöntää että oon laiskistunu ihan mahdottomasti blogin kanssa, mutta näitä kausia nyt on ollut ennenkin ja oon pretty positive, että jossain vaiheessa saan taas itseäni niskasta kiinni... Luonnollisesti ainoa hetki kun edes jaksan vähän yrittää on keksellä yötä ja aamulla odottaa herkullinen kello viiden herätys. Can't wait.

Anywhooooo, oon nyt siis palannu Suomeen ja ehtinyt viettää täällä reilut kolme viikkoa, aloittaa työt, ollut valmis lopettamaan työt (pienoinen motivaatio-ongelma tälläkin saralla), nähnyt Bon Jovin, viettänyt ihanan juhannuksen ja parit muutkin bileet, aloittanut hiustenvaalennusprojektin sekä harkinnut puolivakavissani toista au pair -keikkaa. Ens syksyn suunnitelmiakin on tullut pohdiskeltua jonkin verran ja oon vähän kallistumassa sellaseen suuntaan, että haen jotain superkiinnostavaa duunia joka auttais mua joskus tulevaisuudessa pääsemään kouluun tai sitten pidän ainakin kuukauden lomaa syyskuussa ja matkustan niin pitkälle kuin rahat riittää. Lontooseen :D

Tässä tällänen tiivistetty informaatiopläjäys ja tervehdys kaikille murusille, yritän tosissani palata ennen kuun loppua kertomaan kaikesta vähän tarkemmin. Ainakin Bon Jovin keikasta, päättäjäisistä, vikoista Islantipäivistä, Golden Circlestä, ekoista duunipäivistä ja muusta sälästä. Au Pairin aakkosetkin jatkuu jahka saan keksittyä jotain superhyviä ideoita niihin :)

Au pairin aakkoset, osa 1.

Multa on kyselty tosi paljon miten paatin lahtea tanne, mitka asiat pelotti/jannitti, mita odotin, mika oli erilaista kuin odotukset ja paatin koota au pairin aakkoset, joista saattaa ihan muutama kirjain puuttua, mutta tarkeintahan on yritys :D Oman kokemuksen perusteella siis tama, naa neuvot oon itse kokenut hyvakseni eli kyseessa ei ole mikaan universaali tee näin -ohje. Tasta lahtee!

                                       _______________________________________


A - Aavistukset. Jos perhe tuntuu omituiselta, epailyttavalta tai muuten vaan pahalta jo parin ekan sahkopostin jalkeen, luota vaistoosi. Kun mahanpohja kipristelee ikavasti ja on sellanen tunne, etta tassa on jotain mataa, niin siina todennaikoisesti on. Sama patee kuitenkin myos toiseen suuntaan (joskin tassa kohtaa pitaa noudattaa varovaisuutta), jos perhe tuntuu TO-DEL-LA ihanalta ja hyvalta siita huolimatta etta sijainti ei ole loistava, palkka on pienempi kuin muilla perheilla ja lapsia on neljin kappalein, go for it! Muista kuitenkin, etta jos se kuulostaa liian hyvalta ollakseen totta (taskuraha 200€ viikossa, kaikki viikonloput vapaat, tyoaika 20h/vko), niin sita se myos todennakoisesti on.

B - Baggage. Pakkaa mukaan sen verran tavaraa, mita luulisit tarvitsevasi kahden-kolmen viikon lomamatkalla kohteeseesi. Tavaraa keraantyy ihan alyton maara lyhyessakin ajassa ja sen kotiin saaminen ilman jarkyttavia postikuluja/extralaukkuja on aikalailla mahdotonta. Perheessa (toivottavasti :D) on pesukone, ja taskurahalla tulee shoppailtua enemman kuin tarpeeksi.

C - Cultural exchange. Au pair lahtee ulkomaille hoitamaan lapsia, oppimaan kielta ja kulttuuria. Ala ujostele uusien ruokien kanssa, osallistu mahdollisimman moneen kohdemaallessi tunnusomaiseen juhlaan, tutustu paikallisiin ja muista vieda myos osa Suomea mennessasi :)

D - Discuss. Keskustelu. En voi tarpeeks painottaa, miten elintarkeaa au pairin ja hostperheen valinen kommunikointi on! Tuo avoimesti esiin kaikki (pienetkin) hairitsevat asiat ja pyyda hosteilta samaa. Opettele esittamaan asiasi rakentavassa/ystavallisessa savyssa sen sijaan etta toksayttaisit suoraan mita mielta olet. Muista kuitenkin tuoda pointti selvasti esille, alaka kiertele ja vihjaile. Kysy reippaasti palautetta - onko jossain parannettavaa, haluaako perhe etta teet jotain toisin yms. Voin luvata etta tata oma-aloitteisuutta arvostetaan :) Itse kysyin ekan kuukauden jalkeen, onko kaikki mennyt perheen mielesta hyvin tai voisinko tehda jotain erilailla. Lisasin viela, etta otan mielellani vastaan neuvoja ja ennemmin keskustelen aiheesta kuin aiheesta ettei kukaan jaa vatvomaan sita, koska jos se jaa hiertamaan valeja niin kaikilla on epamukava olo.


E - Ennakkoluulottomuus. Lahde matkaan avoimin mielin ja valmiina ottamaan vastaan ihan mita vaan. Kokeile kaikkea jannaa ja vahemman jannaa, maistele erikoisia ruokia (ei voi olla madatettya haita tai passinkiveksia kauheempaa!) ja avaa sydamesi niillekkin asioille, joita et Suomessa voi sietaa. Saatat yllattya positiivisesti :)

F - Friends. Au pairina tietysti kannattaa tutustua/on helpointa tutustua toisiin au paireihin - aina on jotain yhteista puhuttavaa, sama tilanne ja samat ongelmat. Itse en kokenut tarvitsevani taalla kamalan montaa ystavaa, hostvanhemmat on kuitenkin niin lahella mun ikaa etta tuntui valilla etta olisi asunut kavereiden kanssa. Pari au pair -kaveria on kuitenkin aina hyva olla, etta voi itkea huonoa paivaa tai koti-ikavaa jollekkin muulle kuin kotona odottaville ystaville joista suurimmalla osalla ei ole kokemusta pitkasta ulkomailla asumisesta. Facebookista ja netin keskustelupalstoilta loytaa helposti oman alueen auppareita.

G - Going out. Riippuu ihan perheesta, miten bileiltoihin suhtaudutaan mutta peukkusaantona sanoisin nain: jos olet viela siina villissa bileputkessa, etta joka viikonloppu on paastava baanalle kiskomaan perseet olalle - harkitse uudelleen. Ensinnakaan silla taskurahalla ei kauheesti bileteta ja toisekseen kukaan perhe tuskin katsoo kamalan hyvalla jos au pair herailee joka ainoa sunnuntai-aamu maatakaatavassa krapulassa. Ulkona saa ja pitaa kayda, mutta kohtuus kaikessa :) Puhu perheen kanssa etukateen tasta(kin) asiasta ja selvita miten he suhtautuvat alkoholin kayttoon, yovieraisiin tai yovierailuihin.


H - Huumori. Tata tarvitaan. Kakkavaippa levittanyt sisaltonsa niskaan asti, kylpparin ovi unohtunut auki ja hostaiti paukkaa sisaan, taapero oksentaa banaanit ja kaakaot kaaressa auton takapenkille, hampaiden puhkeaminen valvottaa koko taloa... Lista jatkuu. Ota rento asenne elamaan ja ela vuottasi paiva kerrallaan - tassa hommassa ei koskaan voi olla varma mita seuraava aamu tuo tullessaan :)

I - Innostus. Pitaa ihan oikeasti olla innoissaan tasta ideasta, koska on tosi tosi kurjaa kaikille osapuolille jos into lopahtaa kesken vuotta. Mieti siis tarkkaan, etta haluatko tata tarpeeksi!

J - Jannitys. On ihan normaalia ja suotavaakin, etta vahan kaikki jannittaa. Haun aloittaminen jannittaa. Perheen valinta jannittaa. Lahteminen se vasta sit jannittaakin, saati sitten perheeseen saapuminen ja sopeutuminen. Ei kannata antaa jannityksen estaa lahtemista, ma olin kuukaus ennen lahtoa niin lukossa etta olin valmis perumaan koko homman... Onneks en sit kuitenkaan. Sen ku vaan antaa janskattaa, huolestuttavaa olisi jos matkaan lahtisi taysin relaxed ja liian itsevarma au pair-to-be. Mua jannitti niin paljon etta melkein oksensin kun astuin ulos lentokoneesta, samaten perheen tavatessa olin ihan paskanjaykkana. Eka tyopaiva pelotti niin saatanasti ettei jarjen haivaakaan. Kun sita kestaa pari viikkoa, niin asiat alkaa jo olla tuttuja ja jannityksen tilalle tulee vaan sellanen kiva fiilis kun on oppinut kaikkea uutta :)

K - Kulttuurishokki. Aivan sama lahdetko Lontooseen vai Ljubljanaan, voin luvata lahestulkoon sadan prosentin varmuudella etta tulet kokemaan kulttuurishokin. Se saattaa olla ihan pieni tai sitten jarisyttaa koko maailmaa ja pistaa sut melkein pakkaamaan laukut ja lahtemaan kotiin. Se saattaa tulla viikon paasta tai vaikka kahden kuukauden kuluttua, mutta siihen kannattaa valmistautua. Kunhan sen kestaa ja puhuu avoimesti perheen kanssa koti-ikavasta/mista tahansa, niin olo helpottuu huomattavasti ja loppuaika onkin niin kivaa ettei malttais lahtea... Mulla autto paljon, kun kavin heti kuukauden kuluttua kotona ja huomasin etta kaikki parjaa siella hyvin ilman muakin. Useimmissa tapauksissahan toi ei oo mahdollista, mutta tiivis yhteydenpito kotiin ja jattilaismainen kasa Fazerin sinista auttaa myos...

Kaikki kuvat we<3it