Statistics show that the people who have the most birthdays live the longest

Jaajaa.

Vähän stressaa ja ryppyrasvat huus aamulla mun nimeä, mutta ei paskempi fiilis noinniinku muuten. Ihan aikuinen olo kun tietää, ettei Ruotsinlaivalle tarvii enää esiliinaa.

Tänään ohjelmassa cookie popsien pyörittelyä, juustokakun leipomista ja sushia. Taannuin keskiviikkona tilausta tehdessäni teiniyteen kun takeltelin ja etsiskelin sanoja samalla kun kyttäsin sen söpöä huulikorua, paljoa lutusemmaksi ei voi enää sushimyyjä mennä :) Toivottavasti se olis siis taas kerran piristämässä mun päivää siellä... Jos ei, niin saanpahan ainakin herkullista synttäriruokaa! Huomenna tulee sit muutama sukulainen käymään ja mun ilta jatkuu joko kotona kakkurääppiäisissä tai Rymy-Eetussa pöydillä danssaamassa, vähän toivoisin tota jälkimmäistä mut en kyllä pistä vastaan ekallekaan vaihtoehdolle ;>

Eilen kuvittelin vahingossa olevani älykäs ja otin koeajoon mun ekan älypuhelimen, Nokian E7, koska haluisin ehkä mahdollisesti iPhonen ja meinasin vähän testailla miten mun hermot jaksaa kosketusnäyttöä ja kaikkia monimutkasia toimintoja. Tälleen 12 tunnin kokemuksen perusteella sanoisin, että aika huonosti kestää. Oon meinannu heittää puhelinparan seinään jo varmaan kymmenen kertaa, en vaan kertakaikkiaan ymmärrä noita kaikkia hienouksia ja näppäimistölläkin on hankala kirjottaa yhyy :D Pitänee siis hieman miettiä olisko toi tarveperänen hankinta, mun nettiselailut kun rajottuu aikalailla tietokoneelle enkä kauheen hienoja ominaisuuksia puhelimelta vaadi. Katellaan.

Mä lähen nyt perehtymään mun synttärilahjaan (ostin eilen itelleni David Nichollsin One Dayn) ja syömään savukalasalaattia, päivän vinkkinä usutan teistä ihan jokaisen kokeilemaan noita mun mainitsemia popseja, mutta muistakaahan lapset tämä - ei makeaa mahan täydeltä. Ei vaikka ne olis kuinka hyviä (ne on). Eilen tein valmiiks mansikanmakusen satsin ja tänään vuorossa minttukeksikokeilu, luulenpa vähän että ne on aikas hyviä... ;)

Kriisi

Voi ei.

Ihan ku en olis jo riittävästi kriiseilly synttäreistä, niin nyt tajusin vielä lisäks että mustahan tulee twenty-something. Eikä mee kauan että toikin vaihtuu thirty-somethingiksi ja sit peli onkin menetetty for good. Holy shit.

Eikä se pelkkä ikäkään haittaa, mutta aatelkaa mitä kaikkea multa odotetaan seuraavan vuosikymmenen aikana! Pitäis olla (korkea)koulutettu, töissä, naimisissa, äiti ja vaikka mitä muuta. Velkaa yhden espoolaisen omakotitalon ja farkku-Volvon verran, edessä elämysloma Teneriffalla jotta lapset ei vahingossakaan totu omituisiin ruokiin vaan saa lihapullia ja muusia ihan niinku kotonakin<3

Pari päivää sit Suvi aiheutti mulle pienen sydänkohtauksen muistuttaessaan, että mun mummi oli 21v kun äiti syntyi, että mä oon nyt vähän myöhässä kyllä tässä asiassa. Laskeskelin vähän ja tajusin onneks, että mummi oli 21v 10kk kun mamma putkahti maailmaan, eli mullahan on aikaa vaikka muille jakaa! ;D Tosiasiahan on kyllä se, että mä en hankkis lapsia seuraavaan neljään-viiteen vuoteen vaikka maksettais - en todellakaan oo valmis luopumaan mun suunnitelmasta reppureissata eteläisen pallonpuoliskon läpi tai haaveesta roadtripata New Yorkista Los Angelesiin. Lasten kanssa tuskin voi myöskään lähteä surffilomalle Balille tai sukeltelemaan Isolle Valliriutalle tai hakemaan adrenaliinihighta haihäkkiin/laskuvarjohyppäämään/vuorikiipeilemään/you name it.

Eihän mulla nyt aikuisten oikeesti oo koskaan aikaa tai rahaa toteuttaa näitä kaikkia, mutta musta on ihan kivaa pitää ovet kuitenkin auki tällästen mahdollisuuksien varalta, joten hitot sosiaalisista paineista ja surkastuvista munasoluista! 30 is the new 20, ja sovitaanko niin että sitku lähestyn neljääkymppiä niin 40 on uus kolkyt, eli siis täten se on myös uus 20. Menikö tarpeeks vaikeeks? ;)

Tänään meen ostamaan silmänympärysvoiteen ja hintavertailen pääkaupunkiseudun botoxit, ettei vaan pääse tulemaan ensimmäistäkään otsaryppyä. Oon kuulemma auttamattoman myöhäisherännäinen silmärasvojen kanssa, niitä olis kuulemma pitänyt alkaa käyttää sillon kun alotti meikkaamaan, eli mun tapauksessa joku viis vuotta sitten :( Ja Marie Clairessa oli haastateltu plastiikkakirurgeita, jotka absolutely recommended ekojen botoksien ja muiden siloitusten ottamista siinä 25-vuotiaana. KAKSKYTVIIS.

Joo. Että ei sitten muuta ku säästämään.

Vauhdikas viikonloppu

Millonkohan viimeks olis ollu näin täynnä ohjelmaa viikonloppu!

Perjantaina hain pullollisen viiniä Alkosta ja läjän sushia Masabista (well hello, uus kuuma myyjäpoika!) ja kirmasin kotiin Damonin ja McDreamyn pariin. Tarkotuksena oli katsoa myös Cast Away, koska Tom Hanks=♥, mutta heräsin kylmään todellisuuteen joskus yhen jälkeen kun lätkähallista palaillut isukki paukkas ovesta sisään ja kysy meinaanko nukkua silmälasit päässä ja tietokone sylissä. No en.

Lauantaina heräsin, söin, kävin suihkussa ja näyttäydyin serkun synttäreillä. Illalla röhnötin sängyssä ja dippailin nachoja salsaan.

Sunnuntaina heräsin, tein ruokaa, söin ja loppupäivän röhnötin sängyssä leffojen ja Toblerone -jämien parissa.

En oikeen ymmärrä, että miks muistutan turvonnutta pullataikinaa. Mun elämäntavathan on oikein terveelliset ja malliesimerkki nuorisolle. Jotain mätää tässä nyt täytyy olla...

Ainaki näin monta hyvää leffaa, tai oikeestaan vaan yhen. Loput oli sellasta kuraa että alta pois. Ohjelmistossa oli Crazy Stupid Love (Ryan Gosling, Julianne Moore, Steve Carell, Emma Stone...), Äidin Poikaystävä (Michelle Pfeiffer, Paul Rudd) ja Monte Carlo (Leighton Meester, Selena Gomez, Katie Cassidy).

Mä annan vinkin:

Voi Ryan minkä teit. Ihanku en olis jo ollut tarpeeks rakastunut suhun The Notebookin jälkeen - ei, sun piti vielä mennä ja riisua paita pois. Ei sillä että muissakaan näyttelijöissä olis varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta muhun nyt vaan sattuu iskemään tollaset bad boy gone good -tyyliset, photoshopatun näköset kuumikset.

No mutta, leffa oli tosi hauska ja suosittelen ehdottomasti kattomaan jos osuu kohdalle! Noita kahta muuta en kyllä parhaalla tahdollanikaan voi kehua, tai Monte Carlo vois ehkä sopia Disney Channelin faneille ;) Itsehän en koskaan edes vilkaise ko. kanavaa. Ikinä. Paitsi sillon jos sieltä sattuu tulemaan Hannah Montana tai Good Luck Charlie tai Wizards of Waverly Place tai...

Nyt on kuitenkin taas maanantai ja edessä viis päivää porkkananpureskelua ja "etkösäsiisvieläkäänosaa?" -tsemppejä. Oi onnea. Onneks perjantaina sentään on hyvä tekosyy käydä taas näyttämässä naamaa Alkon viinihyllyillä ja Masabin tiskillä kun vuosia napsahtaa mittariin yksi liikaa.

Au pairin aakkoset, osa 2

Kauan odotettu, tuhansien toivoma, elämäni kielellisen ilmaisun huipentuma ja ehdottoman vakavasti otettava toinen osa au pairin aakkosista. Kaivakaa hernepussi esille ja valmistautukaa hengittämään syyyyyväääään.

Disclaimer: Mun mielipiteitä.
                                               ______________________________


L - Lapset. Ykkossyy miksi olette (toivottavasti) lahtemassa au pairiksi, ja se kannattaa pitaa mielessa matkan varrella. Ne pienet ihmiset joista pidatte huolta alkaa ajan mittaan rakastamaan, kunnioittamaan ja ihailemaan teita ja au pairin tarkein tehtava on rakastaa niita lapsia takasin ja omalta osaltaan tarjota niille turvallinen ja onnellinen kasvuymparisto. Vaikka sita ei valttamatta heti tajua niin pikkuhiljaa niihin lapsosiin kiintyy niin taydellisesti, etta sydan pakahtuu onnesta joka kerta kun saa halauksen tai pusun, hyppii riemusta kun kaksvuotias oppii uuden sanan ja kuusvuotias saa eskaritodistuksen tai on salaa ihan superinnoissaan siita etta on ainoa joka ymmartaa mita se samainen kaksvuotias sanoo. Huonoihin puoliin kuuluu sitten ne hetket kun paa kolahtaa pahasti laattalattiaan ja sydan hypahtaa sykkyralle, tai kun kaveri tonasee niin pahasti maahan etta huuli valuu verta viela kotonakin ja turpoaa pingispallon kokoiseksi ja olis oikeesti valmis opettamaan sille tonijalle vahan kaytostapoja suomalaisittain. Kiukkupaivien jalkeen paistaa aina aurinko ja edellisen illan murheet voi heittaa jorpakkoon kun heti aamusta joku pyytaa halausta ja pussailee varpaita :D

M - Match. Oikeenlaisen ja just itselleen sopivan perheen loytaminen on tosi tarkeeta, ja kannattaa pistaa prioriteetit jarjestykseen perhetta etsiessa. Mika sulle on tarkeinta? Haluatko tiettyyn maahan, tiettyyn kaupunkiin ja tietynlaiset tyoajat hinnalla milla hyvansa, vai oletko enemman seikkailuhenkinen ja valmis joustamaan monessa asiassa vain saadaksesi sen taydellisen perheen, ihan sama missa se on? Mieti etukateen mika on sulle ehdottoman tarkeeta, jos tuntuu silta etta olet suurkaupungin tyttoja ja maaseudulla tai pienemmassa kylassa olisit vaan onneton koko ajan, niin valitse tietysti se suurkapunki - mutta pida mielessa myos se, etta au pair -vuosi on erinomainen tilaisuus kokeilla rajojaan ja menna oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itse etsin ensisijaisesti perhetta Briteista, Saksasta ja Australiasta ja mieluiten suuresta kaupungista, mutta kun mun maailman ihanin, paras, taydellisin ja rakastavin hostperhe otti muhun yhteytta 8000 asukkaan Islantilaisesta kaupungista niin olin ihan varma etta mun au paireilusta tulee niin paljon parempaa taalla kuin missaan muualla. Ja ihan oikeassa olin :) 

N - Nerves. Hyvät hermot on aika oleellinen työväline au pairilla. Kun lapsi heittää kolmannen kerran murot ja rusinat lattialle, huutaa naama punasena eieieieieiiiii:tä ulos lähtiessä, vanhemmat soittaa myöhästyvänsä, lyöt varpaan pöydänjalkaan ja kaadat maitolasin just pyyhitylle keittiön lattialle niin ei kyllä hirveesti naurata. Keep calm and carry on, pura paskafiilis vaikka illalla kävelylenkille mutta pidä hermot kurissa perheen edessä. Mulla onnistui yllättävän hyvin, en olis uskonu että selviin (näkyvästi) hermostumatta koko ajan :D

O - Oma aika. Tärkeää sekä perheelle, että au pairille. Omaan huoneeseen ei oo pakko paeta joka ilta aina sillä sekunnilla kun vastuu siirtyy vanhemmille, mutta mun mielestä oli ihan must ottaa joka päivä aikaa pelkästään itselleen, laittaa huoneen ovi kiinni ja olla vaan ihan oma itsensä ja ajatella omia juttuja ja antaa perheenkin viettää aikaa keskenään. Ihannetapauksissahan kaikki haluavat viettää vapaa-aikaakin yhdessä, mutta rajansa kaikella. Kyllä sen sit huomaa jos perhe vaikuttaa siltä että haluavat olla omassa porukassa, eikä kannata myöskään pelätä kieltäytyä kutsusta katsomaan leffaa/ulkoilemaan/illalliselle jos tuntuu siltä että haluaa olla yksin.

P - Privacy. Sivuaa vähän tota edellistä aihetta, eli sekä sulla ja perheellä on oikeus yksityisyyteen ja sitä pitää kunnioittaa puolin ja toisin. Pitää voida olettaa alusta asti, ettei vanhemmat (tai lapset) käy kaivelemassa sun tavaroita ja au pairin täytyy myös muistaa olla käymättä läpi jokaista laatikkoa ja kaappia mehevien löytöjen toivossa. Liittyy myöskin sellaseen juttuun mitä en voi tarpeeks painottaa - PRIVATE THINGS PRIVATE!!!! Älkää herrantähen avautuko perheelle mistään intiimiasioista tai vaikka villistä päihdehuuruisesta nuoruudestanne. Niin rennolta kuin perhe voikin vaikuttaa, niin au pairin kertoillessa yksityiskohtaisesti kokkelinkatkuisesta bileputkesta Ibizalla arvostus ja luottamus laskee aika nopeesti nolliin. Know your audience.

Q - Questions. Palatkaa takaisin kyselyikään ja olkaa uteliaita! En nyt tarkota, että pitäis alkaa kyselemään mitään henkilökohtasuuksia, mutta jos mikään on epäselvää niin KYSY. Ei saa ikinä vaan olettaa, varsinkin alussa kannattaa vaan antaa kaiken ylpeyden valua lattiakaivosta alas ja kysellä niin paljon ku sielu sietää. Missä on kuumemittari, missä on sulakekaappi, saatko tuoda kavereita kylään, onko allergioita, mitä teet jos lapselle tulee allerginen reaktio, jos lapsi kysyy asiaa X niin mitä vastaat (monelle vanhemmalle on tärkeetä että esimerkiks uskontoon ja "mistä vauvat tulee?" -kyselyihin vastataan jollain tietyllä tavalla, eikä halua au pairin puhuvan näistä asioista välttämättä mitään). Kysy siis paljon ja kaikkea mahdollista mitä tulee mieleen!

R - Rakastuminen. Pieni ilmainen vinkki: älä kokeile.

S - Siisteys. Ainakin Euroopassa osa au pairin työnkuvaa on kevyet kotityöt, esimerkiks mulla oli imurointi 3x viikossa, keittiön lattian moppaaminen kerran viikossa ja kylppärin siivoaminen kerran viikossa. Mulle EI kuulunut tiskaaminen, lastenhuoneen siivoaminen, kaappien pyyhkiminen, eteisen siivoaminen, pyykkien viikkaaminen yms., mutta edellämainitut kuitenkin kuuluu mun mielestä vähän kaikille perheenjäsenille joten tein pyytämättäkin. Jos siis perussiisteys ja omien jälkien korjaaminen on vieras käsite, niin au pairin homma ei ehkä ole ihan sua varten ;) Pidin nyrkkisääntönä sitä, että päivän aikana kämppä on vähintään samassa (mieluummin kuitenkin siistimmässä) kunnossa kuin aamulla vanhempien lähtiessä ja se toimi mun mielestä ihan hyvin. Ainoo mikä vähän pänni oli tiskikoneettomuus, oli säästäny mun päivistä aika paljon aikaa jos ei olis tarvinnu tiskata käsin. Nopeesti siihen kuitenki tottu :)

T - Taskuraha. Jos vaan mahdollista niin kannattaa varmaan sopia aina joku tietty päivä millon saat taskurahan. Meillä sen piti aluks olla kerran kuukaudessa, mutta sovittiin onneks jo ennen ekan viikon loppua, että on helpompaa ja kivempaa jos sen saa joka viikko. Päiväksi sovittiin perjantai. No mun hostvanhemmat oli vähän sitä hajamielisempää sorttia, eli aika usein rahat unohtui perjantaina ja mä sitten tuskaisena yritin keksiä miten kysyisin nätisti että voisinko saada ne :D Yleensä kuitenkin jompikumpi muisti viimeistään sunnuntaina, eikä sillä nyt mulle oikeestaan niin kauheesti väliä ollut muutenkaan kun en "koskaan" tehnyt mitään. Lisäks mun mielestä oli kamalan kiusallista jotenkin aina saada fyget puhtaana käteen, elikkä suosittelen tilin avaamista samaan pankkiin mitä hostvanhemmat käyttää. Jos mulla ei olis mennyt niin sikapitkään kennítalan (henkilöllisyystunnuksen) saamisessa ni olisin jopa ehkä saanut avattua sen tilin...

U - Uskonto. Perhettä ettiessä monen muuten ihan kivan tuntusen perheen kanssa meni tässä vaiheessa odotukset ristiin. Mä en usko mihinkään (paitsi itseeni, hekoheko) ja jostain syystä varsinkin australialaiset perheet halus kaikki kiltin, hiljasen, hallelujaajeesus -au pairin. Yksi perhe jopa kirjoitti mulle, että niiden taloudessa on sitten ehdottomasti kielletty kaikki muu kevyt musiikki, paitsi gospel. Gospel. Ja multa odotettiin modest attire lasten seurassa, toisinsanoen poolopaita ja farkut tai vähintään polvipituinen hame. Samoin kirkossa käyminen ja kirkon youth groupiin liittyminen olis ollu niiden mielestä awesome koska siellä tapaa niin kivoja kristittyjä nuoria (muista että poikien kanssa ei kuitenkaan saa sosialisoida). Eli mun pointti tässä varmaankin oli se, että kannattaa valkata sellanen perhe missä uskotaan samaan kuin sinä, tai jotka ei ainakaan iske sua väkipakolla samaan muottiin itsensä kanssa. Olisin ollu ihan fine sellasessa perheessäkin missä olis uskottu Jumalaan jos vaan mua ei olis pakotettu kirkkoon ja olisin saanu jatkaa normaalia elämääni suht normaalisti. Parempi kuitenkin, että mun hostit oli samaa mieltä uskontojutuista mun kanssa ;)

Dilemma

Mulla on ongelma.

Tai se ei varmaan varsinaisesti olis ongelma jos en taas tekis siitä sellasta.

Nimittäin yks mun teinivuosien lempparibändeistä, Kaiser Chiefs, esiintyy The Circuksessa perjantaina ja mun tekis hirveesti mieli mennä. Liputkaan ei maksa kamalasti.

Toisaalta taas haluisin mennä tätä seuraavana perjantaina eli mun synttäripäivänä kattomaan Kummanki kaata ja sen jälkeen ehkämahdollisesti baariin (koska viimekerralla meni niin kivasti). Jos olisin oma tyhmä itseni niin menisin tietysti molempiin, mutta en millään haluis käyttää peräkkäisinä viikonloppuina hirmusummia viihteeseen, niille rahoille kun varmaan tulee olemaan muutakin käyttöä tässä lähitulevaisuudessa. Eli jompikumpi tai ei kumpikaan, joista jälkimmäinen vaihtoehto olis kyllä ihan mua :D Jättää kumpikin kiva juttu väliin kun en osaa päättää että kumpi.

Toinen juttu on sit ne laukut. Ajattelin tällä viikolla ehkä torstaina tai lauantaina käydä Mulberryn liikkeessä ja Luxbagissa Kämp Galleriassa hipelöimässä muutamaa laukkua, jos vaikka mun päätös helpottuis kun saan sormituntumaa niihin. Tällä hetkellä mielessä on pyörinyt aika paljon Mulberryn Bella (ja pari muuta...), vaikka se hinta saakin posket punottamaan ja järki huutaa että oletko sä ihan helvetin tyhmä, nainen?!

Taidan mä vähän olla sekasin kyllä, mutta Tiinaki sano että tuun varmaan joka tapauksessa haluumaan sen kalliimmaan laukun, eli miksen ostais samantien tota kalliimpaa nyt kun tilanne on vielä ainakin toistaiseksi se, etten kuole nälkään tai joudu jättämään vuokranmaksua väliin vaikka tili näyttäiskin kamalia lukemia kuukauden tai pari. Mulle tollanen investointi tällä hetkellä tarkottaa kahvittelujen ja ravintolasyömisten lopettamista vähäks aikaa ja niiden (vähienkin) vaateostosten ja baarikeikkojen jäädyttämistä hetkeksi. Ei siis mikään kamala kriisi. On se silti niin iso ostos, että haluun olla ihan satavarma rakkauden kestävyydestä. Jos en ihan väärin muista niin mun tähän mennessä kallein laukku makso jotain 80£ (syvästi rakastettu ja paljon käytetty ostohetkestä nykyisyyteen asti) ja senkin ostamista mietin aika rankasti, eli voitte vaan kuvitella millasta päänvaivaa tää aiheuttaa mulle...

Samalla hipellysreissulla pitää käydä Marimekossa hakemassa mulle uus kalenteri. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin mun ensimmäinen aikuiskalenteri. Mulla ei koskaan oo ollut muuta kalenteria kuin sellanen, mitä jaettiin lukiossa lukuvuoden alussa ja joka oli täynnä alennuslipukkeita, mainoksia ja ruotsin epäsäännöllisiä verbejä. Nyt kuitenkin mun uus duuni on sellanen, että tuun joka päivä eri vuoroon ja mun pää vuotaa niin pahasti et mun on pakko saada joku läpyskä mihin voin kirjotella kaikki tarpeelliset aikataulut, kahvittelut ja synttärit ylös :) Oon jo kattonu tota kalenteria parissakin paikassa, mutta ajatellut aina että on se kyllä kallis (joo, ihan loogista miettiä ostavansa törkyhintasta laukkua ja pitää 20€:n kalenteria kalliina :D). Totesin hiljaa itsekseni, että nevermind I'll find someone like you, mutta en kyllä löytänyt. En yhtäkään niin nättiä ja söpöä ja sopivankokoista kalenteria. Sitten vielä tajusin, että ne kannethan on kuitenkin re-usable niin mun ei tarvii ostaa kun uudet sisukset siihen joka vuosi.

Tarviin myös uuden talvitakin, tiedä ihan tasantarkkaan millasen (puolireiteen ulottuva vaalea untuvatoppis ihanan muhkealla naisellisella kauluksella), mutta en vaan tiedä mistä lähtisin tollasta ettimään ja millasiin hitnoihin pitäis varautua. Vinkkejä? :)

(Apua, mulle tuli äsken puhelu ruotsiks ja jäädyin täydellisesti :D En edes muistanut mikä on "kyllä" på svenska. Puhumattakaan sitten siitä että olisin tajunnut sellaisen fraasin kuin "ett ögönblick". Olis varmaan joku ruotsikurssi paikallaan, på plats niinku :D)

Mun tän illan supersosiaalisiin toimintoihin kuuluis esimerkiks pikkuläppärin tyhjentäminen kaikista tiedostoista että voin antaa sen eteenpäin, suklaa, HIMYM ja mahdollisesti kukkisparsis -gratiini omasta päästä kehitellyllä ohjeella. Ei siitä voi tulla pahaa jos siihen laittaa juustoa, ei vaan voi.

Sitä ennen kuitenkin vielä pari tuntia töitä. Osaatteko muuten kuvitella mitään ärsyttävämpää ääntä kuin pillillä jonkun smoothiepurkin tyhjäksi ryystämisen ja siinä samalla porkkanan rouskuttamisen? Säälikää mua :(

Kissa pöydälle

Hemmetti miten masentavaa.

Syytän lokakuuta ja vähän muitakin kuukausia siitä, että mulla ei tunnu olevan mitään positiivista sanottavaa enää ikinä. Kaikki on aina ihan paskaa ja ottaa päähän edes kirjottaa tänne mitään negatiivista kun tuntuu siltä ettei mulla täällä viimesten muutaman postauksen aikana muuta oo ollukaan ku turhaa ininää turhista asioista.

En kuitenkaan oikeesti oo näin negis. Jos ois kesä niin ottaisin itteäni niskasta kiinni ja pitäisin mölyt mahassani, mutta kun aamut on toinen toistaan pimeämpiä, päivät sateisia ja illat kylmiä niin mun perisuomalainen valivali-asenne vaan ottaa tulta alleen ja voin vaan kuvitella kuinka hauskaa seuraa oon... Nyt on kuitenkin myös niin, että aion olla ihan rauhassa negatiivinen ja jos se ottaa muita päähän niin ottakoot. Pärjään varsin hyvin yksinkin. En haluu kuulla enää yhtäkään "mut mä tunnen sut niin hyvin kuitenkin, et mä tiiän että..." ja siihen perään sitten joku no shit, Sherlock -toteamus.

Viikonlopun perseilyn jälkeen tulin viimeistään vakuuttuneeksi siitä, että kukaan ei tunne mua niin hyvin. Paitsi ehkä äiti ja pari muuta perheenjäsentä. Kyyneliin päätyneen riidan jälkeen en ollut niinkään surullinen riitelystä kuin siitä, että tajusin ettei mua tunne ja mun ajatuksia ymmärrä edes ne, joiden kohdalla ajattelin sen olevan itsestäänselvyys. Sekin harmittaa, etten avannut suutani aiemmin vaan annoin kiukun kasvaa ja sitten purkautua kosteahkon illan jälkeen. Myönnettäköön myös se, että mussakin oli vikaa - olisin voinu yrittää hieman enemmän.

“I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.”



― Marilyn Monroe

Mutta... Jos mut oikeesti tuntis hyvin, niin tietäisi, että en oo hyvä tutustumaan ihmisiin. Se vaatii multa aikaa ja mun mielestä on ihan reilua olettaa, että jos tutustuminen tapahtuu jonkun yhteisen tutun kautta, niin tältä saa sit apuja yhteisen sävelen löytymiseen. Mun mielestä on epäreilua vaatia, että tulisin loistavasti toimeen jonkun kanssa jonka oon tavannut elämäni aikana alle kymmenen kertaa enkä koskaan oikeasti viettänyt aikaa yhdessä. On tyhmää olettaa, että hyväksyisin sen kummempia miettimättä osaksi kaveripiiriäni ihmisen, jonka valinnassa sinne mulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Joskus, vaikka kyseessä olisikin hyvä tyyppi, kemiat ei vaan kohtaa ja asiaa ei ainakaan yhtään auta se, että olettamuksena on kaverustua nyt eikä heti. Jos mut oikeesti tuntis tai edes vähän aikaa ajattelisi asiaa mun kantilta, niin ymmärtäis ehkä, että en todellakaan tarkoita mitään pahaa (välillä vähän tyhmillä) letkautuksillani ja sillä asenteella joka usein ymmärretään ylpeydeksi ja kylmyydeksi, vaikka kyseessä on joku ihan muu. Ja viimeisenä - jos mut OIKEASTI tuntis, niin luulis kenen tahansa tietävän etten inhoo mitään niin paljon ku sitä tunnetta, että oon ulkopuolinen. Aina.

Lapsellista ehkä, mutta onneks en vielä ookkaan aikuinen niin voin hyvin myöntää että tää harmittaa mua ja että oon ehkä pikkiriikkisen kateellinen. Tarhassa kaikilla muilla oli BabyBorn ja siihen asti, että Joulupukki eräänä jouluna toi mulle oman nuken, annoin muiden leikkiä omillaan ja kiristelin hampaita pehmoleluilla leikkiessäni. Olihan nekin mulle tosi rakkaita, mut hei BabyBorn... Vau.

En kuitenkaan aio pyytää anteeks mitään mitä sanoin tai tein. Tilanteen olisi ehkä voinut valita vähän tahdikkaammin, alkoholia olisi voinut veressä olla (paljon) vähemmän eikä se yleisökään ehkä ollut hyvä veto, mutta mä en totta tosiaan ole pahoillani siitä että viimein sain suuni auki. Ja väännän nyt vielä rautalangasta että tulee varmasti selväksi - en vihaa ketään. En inhoa ketään. En toivo kenellekään mitään pahaa, päinvastoin. Mutta mä en myöskään haluu olla se joka saa kaikki syyt niskoillensa. Joo, olisin voinu yrittää enemmän. Harmi vaan, etten oo ainoa jolta sitä yritystä vaadittaisiin jotta juttu luonnistuisi.

Comprende?

Cheer up

Kummallisesti noi paskahommat tuntuu aina kasautuvan yhdelle päivälle, tiistai oli ihan hirveä päivä ja vitutti pelkkä ajatuskin ruokakaupasta. Onneks kuitenki menin, ostin herkullisia kurpitsansiemensämpylöitä ja croissantteja sekä paljon hedelmiä ja aineksen linssipataan - ja päivä parani heti!

Tällä kertaa tein vähän erilaisen linssihommelin, siihen tuli juustoakin (ja herkkusieniä) ja oli ihan sikamaisen hyvää. Olis luultavasti ollu vielä parempaa, jos olisin muistanut laittaa edes vähän suolaa :D Sain vielä Tiinan ruokaseuraks, juoruttiin ja juotiin kahvia eikä päivän harmistukset harmittanu enää yhtään.

Eilen sit käytiin samassa ihastuttavassa seurassa Chicosissa syömässä ja se oli kyllä ihan KAMALAA. Ruoka siis, seura oli hyvää. Otin Nizza-kaipuun kourissa vuohenjuustosalaattia ja se juusto oli ihan hirveetä, yleensä syön oikeestaan ihan mitä vaan juustoja ja vähän halvempiakin (ei ne kuitenkaan niiiiiiin paljon huonompia voi olla...) mutta tää kyseinen oli aivan hirveetä kakkaa. Niin kamalaa, etten oikeesti pystynyt syömään sitä. Vähän harmitti maksaa pelkästä salaatista lopulta niin paljon, mutta minkäs mahtaa :D

Samalla Selloreissulla mukaan tarttui myös Julialle myöhäinen synttärilahja ja mulle sininen kynsilakka, kaarituettomat rintsikat (joiden antamaa tukea mä vähän epäilen, mutta hitto että on mukavat päällä...) sekä sit sellanen pieni koukku millä saa normaalitkin rintsikat takaa racer back -tyyliseksi. Ei vaan olla ihan vielä keksitty et miten se pitäis oikeaoppisesti asentaa paikoilleen niin että se myös pitää etuvarustuksen kasassa, selvästikin kyseessä on jonkunlainen älykkyystesti.

Lisäks piristää se, että oon huomannu mun aamujen olevan nykyään aika nopeita kun käyn suihkussa illalla, laitan hiukset hätänutturalle ja meikki koostuu ripsarista ja jos oikein reipas oon, niin sutaisen vähän poskipunaa lärviin. Ei ehkä kamalan kaunista, mutta eipä mua kukaan kyllä missään julkisilla paikoilla näe. Ja vaikka näkiskin, niin voi miten kurjaa - ei varmaan mee kuitenkaan päivä pilalle mun meikittömän naaman takia!

Ja vielä sekin on kivaa, että lauantaille on suunnitelmissa paitsi visiitti moikkaamaan mun lempparilapsia ja vähän muitakin Korialle, niin myös vähän laatuaikaa viinipullon ja pöydillä tanssimisen parissa Rymy-Eetussa Tiinan kanssa!

Sit sain vihdoin myös varattua mun CityDeal -lahjakortilla kampaaja-ajan, mutta meni marraskuun puoleenväliin asti sekin. Loistokasta. Kuulemma vaan kaks kampaajaa tekee siellä näitä diilejä, ja ainakin mulle sanottiin että vikat iltapäiväajat arkisin alkaa 15.45! Tosi tyhmää, jos tää olis mainittu diilin ehdoissa niin en välttämättä olis ostanut koska en tosiaan pysty lähtemään töistä pahimmillaan 2h etuajassa, että ehtisin kampaajalle. Tietysti oletin, että jos kampaamo on auki iltakasiin asti, niin ehkä niitä aikoja saa vielä vaikka viideks. Lopulta sain puhuttua itselleni ajan alkamaan sillon viideltä (jee) ja pääsen sinä päivänä töistäkin 16.30 eli ei tuu ku vähän kiire vaan. Eikä se nyt kamala kriisi olis ollu vaik oliski jääny käyttämättä tai olisin joutunu antaa sen lahjakortin pois, mutta silti... Olis ollu kiva jos tollasista spesiaaliajoista ois maininta diilin kuvauksessa.

Ja aah, sitten pirteimpään piristykseen, oon miettiny mitä ostaisin itelleni synttärilahjaks ja oon melkein päättänyt että se tulee olemaan laukku. Aluks harkitsin Mulberryn Bellaa, mutta reilusti yli mun kipurajan kohoava hinta mietityttää. Mitä te tekisitte, ostaisitteko mieluummin vähän halvemman (mutta hienon) vai käyttäisittekö tuplamäärän rahaa laukkuun jota ootte himoinnu paljon pidempään? Noista halvemmista vaihtoehdoista mitä oon katellu omimmilta tuntuu Marc By Marc Jacobsin Hillier Hobo tai Lil Ukita Satchel joista jälkimmäinen on itseasiassa Se Laukku minkä ostamista tuolla matkalla harkitsin :)

Tätä on onneks aikaa harkita, toinen vaihtoehto on tietysti säästää rahat ja lähteä vaikka johonkin pidemmälle reissuun keväällä kun mun työt loppuu, mikä ei sekään ihan huonolta suunnitelmalta kuulosta... Islannin kautta New Yorkiin, anyone?

Jeps, mä lähen tästä syömään ja kattelemaan halpoja lentoja, adjöö!

Fantastique!

Tarvinneeko edes sanoa, että Nizza oli trés trés trés magnifique ja sain taas lisätä yhden kaupungin mun alati kasvavaan pakkopäästäuudestaan -listaan. Kaupunki oli kaunis ja sääkin oli koko viikon kuulemma jopa epätavallisen lämmin - parina ekana päivänä about 25 astetta ja siitä sitten loppupäivinä hiivittiin hitaasti mutta varmasti ylöspäin aina reiluun kolmeenkymppiin asti. Ihanaa rannalla, ei niin loistavaa ilmastoimattomassa junassa ;) In a nutshell, mahtava reissu eikä harmita tippaakaan että jouduttiin vähän odottelemaan sen toteutumista! Olisin viihtynyt hyvin vielä viikon jos toisenkin, valitettavasti velvollisuudet kutsui joten ei auta muu kuin tyytyä kyttäämään halpoja matkoja ens kevääks.

En jaksa mitään kamalan yksityiskohtasta matkakertomusta alkaa runoilemaan, mutta laitan kuitenkin tulemaan kuvapläjäyksen ja jotain pientä höpinää kaikesta kivasta mitä puuhailtiin, s'il vous plait!

Lähdettiin siis matkaan lauantaina 24.9. niinkun mukavaan aikaan aamulla ku 6.40, mikä meinas mulle herätystä kello kolme. Haettiin mamma mukaan ja hurautettiin lentokentälle, lennettiin Norwegianilla joten mukana olis meillä molemmilla saanu olla 2x20kg matkatavaraa mutta tein oman henkilökohtasen ennätykseni ja mulla oli lähtiessä (rumpujen pärinää) 9 kiloa matkatavaroita! Olin aika ylpeä itsestäni, en oo koskaan lähteny varmaan edes viikonloppureissuun tollasella tavaramäärällä. Ja loppupeleissä noistakin olis voinu jättää ainakin puolet pois, koska parin muuttuvan tekijän takia asuin lähes koko viikon samassa paidassa ja shortseissa...

Kaikki varmaan tietää millasta lentokoneessa on, joten ei siitä sen enempää. Polvet suussa istuttiin ja juotiin aamuskumpat, reilun kolmen tunnin lennon päästä oltiin perillä ja oli aika siistiä kun kone laskeutui ja kummallakin puolella ihan kiitoradan vieressä oli vaan merta :D Päästiin hotellillekin aika nopeesti (taksi tosin oli törkeen hintanen...) ja pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen lähettiinkin heti kaupungille. Käveltiin Promenade des Anglaisia pitkin vanhaan kaupunkiin, ihasteltiin Cours Saleyan tarjontaa ja juotiin lasilliset valkkaria jossain niistä miljoonasta ravintolasta mitä siinä torilla on. Käveltiin ympäriinsä ja aika pian mentiin lounaallekkin, söin ihanaa vuohenjuustosalaattia (ensimmäinen monista...). Jälkkäriks haettiin jätskiä Fenocchiosta, jonka taisinkin jo aikasemmin linkittää johonkin postaukseen - se on ihan Saleyan kulmalla ja helppo löytää ihan vahingossakin.

Sunnuntaina kiipeiltiin ylös vanhoille linnanraunioille, huomasin noin viiden metrin nousun jälkeen että mun olis mahdollisesti kannattanu jatkaa mun crosstrainer -treenejä, oli nimittäin aikamoinen urheilusuoritus :D Sen arvoiset näkymät kylläkin, ja alastulo oli paljon helpompaa! Suosittelen ehdottomasti, ottakaa kuitenkin vesipullo mukaan :) Ilma oli vähän utuinen, mutta lämmintä oli silti reilu 25 astetta.







                       



Monument aux Morts

Käytiin lounaalla satamassa ja söin ihan vaihtelun vuoksi vuohenjuustosalaattia Safranissa , siinä oli myös roquefortia ja se oli niiiiiiiin hyvää... Yritettiin mennä takas torstaina, mutta ne ei ollu vielä alottanu illallistarjoilua :( Sillon päädyttiin sit viereiseen ravintolaan syömään, ja otin (hyvin yllättäen) vuohenjuustosalaattia, mutta mun puolustukseks täytyy sanoa, että se oli vähän erilaista kuin tavallisesti koska ne juustot oli kääritty filotaikinaan ja siellä rullassa oli viikonahilloakin. Nii. Oli kyllä hyvää sekin ;)

Ylemmässä kuvassa Place Massena ja alemmassa yöllinen näkymä hotellin ikkunasta. Aika kiva :) Nää kuvat ei nyt tuu ihan järjestyksessä kun on kahella kameralla otettuja ja eri kerroilla tänne ladattu enkä millään jaksa ruveta järjestelmään niitä...

Maanantaina käytiin siellä mun himoitsemilla antikkimarkkinoilla Cours Saleyalla ja hirveen vatkaamisen ja miettimisen jälkeen päädyin ostamaan ihanan kauniin rukousnauhan, vaikka oonkin kamala ihminen enkä usko mihinkään tollaseen. Mutku se oli nätti. Ja tultiin äitin kanssa siihen lopputulokseen, että ihan hyvin voi käyttää/pitää esillä kauniita asioita vaikkei niiden sanomaan uskoiskaan.

En oo ihan varma, mutta luulisin että maattiin loppupäivä rannalla ja shoppailtiin hieman, löydettiin mamman kanssa molemmat Galeries Lafayettesta ihanat (mutta voi, niin kalliit...) laukut joita käytiin hypistelemässä ja miettimässä vissiin jokaisena päivänä ennen lähtöä :D Lopulta kuitenkin meistä kumpikin päätti jättää muutaman satasen tuhlaamatta ja ostettiin tuskaa lievittämään vähän halvemmat mutta vähintäänkin yhtä ihanat veskat. Mun oma on burgundin väristä mokkaa, selailin vasta ostamisen jälkeen vähän nettikauppoja ja oon ilmeisesti osunu vahingossa aika trendikkääseen väriin. Kerranki.

Maanantaina söin myös elämäni ensimmäisen crêpen, täytteenä Nutellaa ja se oli niin hiton hyvää että pitää varmaan koittaa kotonakin. Lopputuloksena kyllä ihan kamala turvotus, tais olla vähän liian iso hiilaripommi sillä kertaa :)

Tiistaina käytiin ekaks ettimässä mulle parit shortsit ja sen jälkeen kattomassa Venäläistä katedraalia, ei kylläkään päästy sisään koska mulla oli shortsit jalassa. Eihän me nyt sellasta tajuttu, vaikka onhan se tälleen jälkeenpäin mietittynä kai ihan normaali käytäntö. Pieni pakana mun sisällä taas nostaa päätään tässäkin asiassa, en viitti kirjotella tästäkään asiasta ihan jokaista mielipidettä blogiin etten saa mitään ihan hirveetä kakkamyrskyä niskaani. Mut en mä kyllä ymmärrä miksei jumala sais nähä mun polvia.

Keskiviikkona lähettiin heti aamusta kävelemään rautatieasemalle joka olikin aika lähellä meiän hotellia. Luultiin, että junia menee sinne suht usein joten ei otettu sen ihmeempää paniikkia kun missattiin eka parilla minuutilla, vaan hypättiin seuraavaan jonka mä oletin aikataulun ja lippumyyjän ohjeiden perusteella menevän Monacoon. Vaan ei. Päädyttiin johonkin todella kamalalle reitille, jonka varrella oli ainoastaan hirveitä betonilähiöitä ja jotain tehtaita, ystävällinen konduktööri sitten kertoi että ollaan ihan väärässä paikassa :D Mentiin saman junan kyydissä takas Nizzaan (onneks oli lyhyt reitti) ja heti laiturilla joku tooooodella huonosti englantia puhuva mies infos meitä että seuraava juna Monacoon lähtee kahen ja puolen tunnin päästä. Kiva. No, kerettiin siinä välissä hyvin kahville ja pariin kauppaan, mä ostin 3/4 hihasen paidan koska olin kärtsänny nahkani niin pahasti että lisäaurinko käsivarsissa ei tuntunut kovin hyvältä. Tästä syystä oon siis melkein jokaisessa loppukuvassa toi sama valkonen paitis päällä :)

Lopulta kuitenkin päästiin perille, lähettiin kiipeemään Monte Carloa ja kasinoa päin ja vasta jonkun kymmenen kuvan jälkeen humasin että kameran asetuksen on päin sitä kuuluisaa. Alla olevasta kuvasta näkyy se syy miksei kannata kuvata herkkyydellä ISO3200 kirkkaassa keskipäivän aurinkossa, jälki ei todellakaan oo kaunista... Maisemat kyllä oli :)

Käytiin kasinon (kuvissa toi ruskea big ass rakennus) vieressä olevassa Café de Parisissa jätskillä ja oi nam. Jos koskaan meette niin maistakaa hyvät ihmiset niiden jugurttijäätelöä. Melkein itkettää ajatuskin siitä.

Jätskien jälkeen kierrettiin vähän tossa aukiolla missä oli suihkulähteitä ja bongailtiin Ferrareita, Porscheja ja muita kivoja autoja sekä vähän niiden omistajia. Koskaan ei tiedä, jos vaikka Andrea tai Pierre olis tullu vastaan. Mieluummin tietty toi vanhempi, nyt kun alkaa nimittäin näyttää vähän siltä ettei Allu ja Charlie onnistu vääntämään pikkuruhtinasta tai -ruhtinatarta maailmaan niin kruunuhan periytyy sitten joskus tulevaisuudessa Albertin siskon kautta Andrealle, ja musta tulee Monacon ruhtinatar Anne.

Tää mielessä lähettiin tutustumaan mun tulevaan kämppään ja ihan vaihteen vuoks myös tää linna oli kukkulan päällä. Päivän urheilusuoritus done (paitsi että mun reisiä ihastellessa ei voi muuta ku toivoa että olisin ravannut ylösalas pari lisärundia), tässä vaiheessa oltiin jo melkein perillä:

Jos en saa prinssiä ja puolta Monacoa, niin mulle kelpaa myös esimerkiks huvijahti ja kämppä jonka katolla on uima-allas.

Otettiin ensin kuva vanhasta jenkkipariskunnasta näiden kehysten sisällä ja sit ne otti meistä, mies heitti vielä mun ottaessa kuvaa että "I've never been framed before!" ja hehheh miten hauskaa vaimolla ja tällä ukkelilla olikaan sen jälkeen... :D

Takaspäin junalla tullessa naurettiin ittemme melkein kuoliaaks kun yritettiin puhua ranskaa ja lausua noita reitin varrella olevia paikannimiä. Beaulieu-sur-Mer aiheutti erityistä huvitusa vääntyessään meidän suussa Pösölöösömööksi, ja saatiinkin tosta väännettyä vitsiä sitten koko loppumatka ja vielä vähän sen jälkeenkin :)

Place Massenalla oli tollasia valopatsaita (alemmassa kuvassa valot ei oo vielä päällä) jotka vaihteli väriä. Aika cool.

Tässä kuvassa oltiin syömässä Le Safarissa, kuvassa näkyy vähän Cours Saleyaa ja sitä meiän ekaa lounaspaikkaa joka siis on ihan Safarin vieressä, nimi tais olla La Storia(?). Otettiin äitin kanssa kumpikin pasta pistou ja meinattiin vähän itkeä onnesta kun se oli niin hyvää. Valehtelematta parasta pastaa mitä oon koskaan syöny. Kannattaa muutenki kokeilla Safari, se on kyllä tosi suosittu paikka eli kannattaa mennä ajoissa jos haluaa pöydän.

Torstaina haettiin lounasta Cours Saleyalta ja join aamun toisilla kahveilla tollasta jännää litkua mitä olin ainoastaan nähnyt joillain muilla laseissa. Sillä välin kun mä olin kuvailemassa kukkatoria, niin äiti tilas mulle mineraaliveden ja "that green stuff we've seen mixed into it". Mulla ei ollu aavistustakaan mitä tulisin juomaan - se vihreä juttu oli minttusiirappia! Ihme kyllä vesi ei maistunut ollenkaan pahalta, eikä mintun maku tullut vahvasti läpi kuin vasta ihan viimeisillä huikilla. Nam. Kokeilin pari kertaa myös sitruunasiirapilla ja ostin sitä kotiinkin yhden tönikällisen. Vois kuvitella, että sen loppuessa saman asian ajaa esimerkiks SodaStreamin makusiirapit.

Lounaanhakureissun jälkeen kävltiin hotellille hakemaan mulle uikkarit ja vähän muuta, mä käppäilin meiän hotellin rannan (Plage Sporting) vieressä olevalle julkiselle rannalle ja otin oikein mukavan rantavalas-asennon kohti aurinkoa. Sillä välin kun kärvistin itseni keitetyn hummerin näköiseksi, äiti teki pikavisiitin Cimieziin ja takaisin koska mä en jaksanut lähteä kävelemään sinne. Hyi mua. Syötiin rannalla se aamulla haettu lounas eli juustoja, leipää, oliiveja ja hedelmiä, otettiin aurinkoa ja uiskenneltiin ihanan kirkkaassa ja just sopivan viileessä merivedessä. Osuttiin paikalle just kun katamaraanit harjoitteli seuraavan päivän jotain purheduskisaa varten, mulla ei oo pienintäkään aavistusta mikä kisa oli kyseessä, mutta se oli ilmeisesti aika iso juttu koska rantaan oli rakennettu telttoja, katsomoita, iiiisoja mainoksia ynnä muuta.

Illalla syötiin taas vähän jätskiä ja ihailtiin auringolaskua matkalla satamaan, oltiin siis menossa sinne salaattimestaan minkä mainitsin jo aiemmin. Oon nyt ihan sekasin päivistä, mutta mainittakoon tähän väliin että tällä reissulla söin myös elämäni ekat simpukat, oli hyviä! Ei vaan kauheesti sitä itse lihaosuutta kannata lähteä tossa hommassa tutkimaan, se ei oo kauheen nätin näkönen eli mieluummin pistää vaan menemään ääntä kohti sen kummempia miettimättä ;) Tuolla simpukkaraflassa käytiin vielä töisenkin kerran, syötiin (kuka arvaa?) vuohenjuustosalaattia kun oltiin nähty sellanen jollain toisella asiakkaalla ja meiänkin oli pakko saada maistaa.

Perjantaina aamulla käytiin ostamassa tuliaiset torilta ja sen jälkeen suuntana olikin taas ranta, tällä kertaa apteekin kautta josta vasta tässä vaiheessa tajusin ostaa aurinkorasvan. Aijai, ihosyöpä varmaan kolkuttaa jo ovella :( Kaiken tän tuloksena oli kyllä ihan kiva rusketus josta en millään haluais eroon kun voin kerrankin olla lähestulkoon hyvillä mielin ilman meikkiä. Harmi että tää haalistuu päivä päivältä enemmän näkymättömiin.

Illemmalla käytiin vielä vikan kerran hiplaamassa meiän laukkuja ja vähän haikein mielin jätin mun Marc by Marc Jacobsin sinne hyllylle. Onneks sitä samaa mallia saa myös Shopbopista, eli voi olla että vaikka ostankin sen vielä kun oon vielä vähän aikaa harkinnut :) Vikat kierrokset Sephorassa ja muissa kivoissa kaupoissa, sit mentiin (niinku melkein jokaisena muunakin iltana) viinikaupan kautta hotellille ja istuttiin partsilla juoruumassa. Päätettiin mennä vikana iltana meiän hotellin vieressä olevaan ravintolaan että olis sit lyhyt matka takas - hyvä valinta, oli nimittäin aika namia ruokaa :)

Kävin myös ostamassa macaronseja tälläsestä kaupasta mistä olisin voinut viedä kotiin vaikka jokaisen karkkilaadun. Mmm...

Lauantaina aamulla me sit jo lähettiinkin, eli kaikessa ihanuudessaan se oli siinä :( Harmitti lähteä, oli niin kivaa. Pakko päästä uudestaan! Maanantaina oli pieniä vierotusoireita auringosta ja rose-viinistä jota litkittiin lasitolkulla päivittäin, Ranskassa ei mitä ilmeisimmin tunneta suomalaista tapaa tilata erikokosia lasillisia viinejä vaan ne tulee mitotettuna siihen lasiin mitä kyseinen baari käyttää :D Annos vaihteli siis maltillisesta ihan mega-isoon, can't complain. Ah. PAKKO päästä takas!

Toivottavasti en unohtanu mitään tärkeetä, äiti auttaa sit jos muistaa jotain kertomista lisää, eiks niin? ;)

Pikavalitukset

Täällä sitä ollaan taas, takas nihkeän kylmässä Suomessa sukkahousut jalassa ja kaulaliina vieressä odottamassa, millon tulee liian kylmä tehdä töitä ilman sitä. Onneksi kuitenkin äsken käsille ja reisille kaadettu mukillinen lähes kiehuvaa teevettä lämmittää. Yeah. En tiiä ootteko koskaan ottaneet kylpyä kiehuvassa vedessä, mutta jos ette, niin voin kertoa että se tuntuu vähän kurjalta. Mukikin meni rikki ja jouduin posket punaisena ja kädet palovaimmaisina siivoilemaan niitä murusia tosta kahvihuoneen lattialta, ei taas paljoo paremmin vois työviikko alkaa!

Mua ei tällä hetkellä kiinnostais persreiän vertaa olla töissä, kun viime viikko oli niin ihana. Haluisin heti takas, kiitos. Olisin jo toista kertaa aamukahveilla auringonpaisteessa tähän aikaan sen sijaan, että istun toimistolla harkitsemassa varhaiseläkettä :D Reissu oli (varmaan aika selvää tässä vaiheessa) todella onnistunut ja mulla oli kivaa - laitan vielä erillisen postauksen kuvineen kun pääsen kotiin. Jos vaikka ens keväänä tai kesällä pääsis uudestaan, niin voisin vaikka treffata mun lempiranskis Margotia samalla.

Onneks enää mikään ei voi kauheesti mennä tänään pieleen kun kerran jo näin aikasin kaikki on perseellään. Illalla korjaan nääkin pienet viat uusimmalla How I Met Your Mother -jaksolla ja Moulin Rouge! -leffan loppupuoliskolla. Ja Tobleronella. Ja voisin tehä jotain hyvää ruokaakin vaikka, kun sunnuntaina väännetty thaimaalainen kanakastike (<3) ehti jo loppua. Kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu!