Kivaa

Heippa taas, te kaikki pienet ja vähän isommatkin muruset. Oon laiskotellu ihanasti ja vaikka laiskottais vielä vähän kauemmin, niin nyt on pakko tulla kertomaan parit kivat jutut!

Ensinnäkin, harrastin viime viikon maanantaina harmaiden hiusten kasvatusta ja kylmää hikoilua kun hakkasin töissä Tiketin sivuja kirosanojen maustamana. Samaan aikaan äiti jonotti puhelimessa ja lopulta mun kova työ palkittiin, syke palautui normaaliksi ja työpisteessä vetästiin pienoinen voitontanssi kun sähköpostiin tipahti kaks kappaletta lippuja Red Hot Chili Peppersien keikalle 1.8.2012! Awesome. Nyt mulla on soinut viikon päässä Under the Bridge ja sen lisäks että oon kattonu virallisen musiikkivideon n. seittämänsataa kertaa, oon nauranu itteni tärviölle Youtuben pyörittäessä repeatilla tätä pätkää. Ens elokuussa (siihen on niin pitkä aika, että ehtisin vaikka hankkia lapsen ennen sitä) suuntaan siis Tampereelle ekaa kertaa sitten vuoden 2005 cheerleadingin SM-karsintojen. Joka seitsemäs vuosi on ihan hyvä tahti poistua kehä kolmosen ulkopuolelle. Lappeenrantaa ja Kouvolaa ei lasketa.

Toinen kiva juttu on se, että maailman parhaalla mammalla on huomenna synttärit, ja tätä milestonea juhlitaan muutamalla herkullisella ja vähän vähemmän herkullisella (vaikkakin silti kivalla) yllärillä. Harmi etten voi esitellä niitä täällä ilman että mut poistetaan testamentista. Anyway, huomenna siis ohjelmassa mahan täydeltä hyvää ja kaupanpäälle pääsee näkemään tätejä ja serkkua!

Kolmanneks, menin eilen nukkumaan ennen kymmentä maha täynnä ihanaa ihanaa ihanaaaa kasvismössöä jonka reseptin kehittelin omassa pienessä päässäni. Se oli oikeesti niin hyvää ettei sanat riitä, enkä malttais odottaa lounasaikaa että pääsen herkuttelemaan jämillä. Tän päivän päivällismenu koostuu hyvin suurella todennäköisyydellä toisesta satsista tätä herkkua, mahdollisesti vielä herkumpaan suuntaan tuunattuna. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se sisälsi kesäkurpitsaa (kokonaisen), kukkakaalia (kolmasosa isosta kukkiksesta), sipulia (paljon ja isoiksi paloiksi jätettynä), paprikaa (punaista ja keltaista yhteensä n. 1,5 paprikan verran), sekä jääkaapin perukoilta kaivettuja liiaksi pehmenneitä kirsikkatomaatteja. Paistoin vihanneksia pannulla sen verran että sipulit oli läpikuultavia, viskasin ne uunivuokaan ja heivasin perään cayennepippurilla, mustapippurilla ja yhdellä jauhetulla liemikuutiolla (natriumglutamaatti kunniaan) maustetun purkillisen tomaattimurskaa. Vähän (ehkä puol desiä) ruokakermaa messiin ja 200 asteiseen uuniin niin pitkäksi aikaa kuin jaksat odotella, mä taisin pitää 20min ja siinä vaiheessa kukkakaalit oli sopivasti al dente. Syö raejuuston kanssa ja nauti elämästä. Ruokaisempaan ruokaan voi pistää mukaan vielä keitettyjä punaisia linssejä, mä ajattelin tänään kokeilla herkkusieniä. Ilta, tuu jo.

Neljänneks, ostin eilen vihannestenhakureissulla Stockalta mansikalla ja sitruunaruoholla maustettua vihreetä teetä ja se tuoksuu ihan karkilta eikä oo yhtään sellasta ällön kalan makusta mitä vihreet teet normaalisti on. YEAH.

Mikä on puuman vastakohta?

Mulla ei oikeestaan kauheesti oo mitään oikeeta asiaa, halusin vaan tulla kertomaan mitä eilen tapahtu kaupassa.

Jotain aika omituista, vähän ällöttävää ja todella, todella hämmentävää.

Kuvitelkaa seuraava tilanne: raahustatte isukin perässä supermarketissa, suunta kohti vihanneshyllyjä kun bongaatte parinkymmenen metrin päässä sellasen noin nelikymppisen, huikeessa tikissä olevan, pitkän ja komean miehen. Ensimmäinen ajatus on hot damn! ja seuraava mamma miiiia miten kuuma. Katsastatte rintalihakset (check) merkkifarkut (check) ja juuri sopivan rusketuksen (check).

Annatte leukanne valahtaa vähän alaspäin ja mietitte, että toivottavasti omat tulevat miehenne on sitten parinkymmenen vuoden päästä ton näkösiä. Pyyhitte kuolaa takin kaulukselta ja olette melkein valmiita päästämään komistuksen pois katseenne alta, kunnes...

hän kävelee luoksenne hymyillen ja huudahtaa iloisesti: "kato kato, mitä äijä!"

Hetkinen.

Mitä helvettiä?

Keräät lattialle asti tipahtaneen leukasi takaisin ylös ja kaivelet epätoivoisesti kaikki pääsi sopukat läpi muistellessasi missä olet nähnyt tämän hyvin etäisesti tutunnäköisen George Clooney kakkosen ennen.

Kuunneltuasi pari minuuttia keskustelua siitä, miten mulla menee, no hyvin, mites sulla, iskee tajuntaan kamala pommi.

Oikea ydinräjähdys.

Siinä edessä seisoo nimittäin naapurin setä 90-luvun lopusta. Tämä kreikkalainen jumala on se sama setäihminen jonka oon viimeks nähnyt räkä poskelle valuen joskus ennen vuosituhannen vaihdetta.

Oh god.

Ja ihan ku en olis jo ollu tarpeeks jäässä niin mulle heitetään hurmaava hymy ja sanotaan, että "säkin oot vähän kasvanu sitten viime näkemän ;)".

Aina yhtä hienoa tää tällänen.

P.S. Anteeks äiti :D

Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Oon yleensä aika pessimistinen kuten varmaan useimmat tutut, tuntemattomat ja viattomat vastaantulijat tietääkin. Viimeviikkoisen ämpärilistan jälkeen äiti kuitenkin kehotti miettimään myös niitä asioita jotka mulla on jo ja miten etuoikeutettu oon tietyssä mielessä.

Tänään aamulla kun selasin Hesarin läpi, silmäilin nopeasti jutun EU:n ruoka-avustuksesta ja siinä oli pieni pätkä työttömäksi jääneestä miehestä joka oli tullut hakemaan avustuskassia ruokaa. Se pakettihan sisältää näkkäriä, jauhoja, pastaa, maitojauhetta - siis sellasta mikä kyllä pitää ihmisen hengissä, mutta ei oo kauheen herkullista (terveellisestä puhumattakaan). Meinasin aamuväsyksissäni melkein itkeä kun tajusin, että meillä ei KOSKAAN, siis ikinä, ole ollut sellaista tilanetta etteikö olis voinut ostaa ruokaa. Että olis seisottu kaupassa ja mietitty voiko ostaa normaalihintaista jauhelihaa vai pitäiskö odottaa iltaan ja tulla katsomaan, ilmestyykö niihin pakkauksiin punaisia alennustarroja. Pelkästään se on jo aika paljon moneen muuhun ihmiseen verrattuna sekä Suomessa että maailmalla ja ihan oikeasti, vaikkei siltä aina tunnukaan, mun elämä on niin helppoa.

Jottei mun hyvin listojentäytteinen marraskuu pääsis vielä loppumaan (ja koska kohta on kiitospäivä), tässä muutama asia joista en aina muista olla onnellinen mutta kuitenkin oon :) Sen lisäksi, että mietitte mitä haluatte tehdä ensi vuonna tai ennen kuolemaa, ajatelkaa miten paljon on olemassa jo kaikkea minkä takia kannattaa hymyillä!

• voin syödä vaikka kilon omenoita päivässä ja hakea kaupasta lisää ilman että jotuisin rakentamaan loppukuun menua makaronin ympärille

• mulla on töitä ja jonkun kohtalon oikun takia oon myös aina saanut töitä kun oon niitä tarvinnut

• pääsin toteuttamaan unelmani ja asumaan Islannissa - kaiken lisäks vielä ihanassa perheessä

• mulla on kaks raivostuttavaa, megaurpoa pikkusiskoa joiden kanssa voidaan käydä kattomassa uusin Twilight ja pitää united front vanhempia vastaan ja jotka on ehkä ainoot maailmassa ketkä tajuaa mitä tarkoittaa kun sanoo "Kiiikiiiii... Kiiikiiiiiiii".

• oon terve

• mun perhe ja ystävät on terveitä

• mulla on "koko elämä edessä" ja teoriassa mahdollisuudet ihan mihin tahansa

...ja niiiiiiiin monta muuta asiaa. En osaa kaikkia edes nimetä, koska ne on mulle niin arkipäivää ettei niistä tajua olevansa onnellinen yksittäisenä asiana kun koko elämä rullaa etiäpäin aika mallikkaasti. Kai se kaiken voi kiteyttää sanomalla, että oon onnellinen että olen minä ja elän mun elämää enkä kenenkään muun :)

Ämpärilista

Tänään aamulla kun ajelin töihin hiukset pystyssä ja naama meikittä (nukuin pommiin...) aloin miettimään mun unelmia. Sellasia juttuja jotka haluaisin tehdä joskus, mutta jotka jostain syystä tuntuu saavuttamattomilta näillä resursseilla mitä mulla nyt on.

Kuitenkin vähän tarkemmin pohtiessa huomasin, että onhan niitä haaveita sellasiakin jotka on mahdollisia periaatteessa vaikka heti tai vähintäänkin pienen suunnittelun jälkeen. Sitäpaitsi, mikäs sen parempi ajankohta alkaa toteuttaa niitä kuin nyt - maailmanloppuun on enää reilu vuos... ;)

Kokosin siis pientä bucket listiä vuodelle 2012, sellasia pieniä ja vähän isompiakin juttuja jotka haluun tehdä että saan vähän kutistettua mun to do -listaa. Enjoy!

• Valvo koko yö ja katso auringonnousu latten ja cream cheese bagelin kanssa Manhattanilla

• Aloita opiskelu

• Muuta omaan kotiin

• Juokse Naisten Kymppi (mun kunnolla kyllä ajankohtasempi esimerkiks vuodelle 2022...)

• Osta 27" farkut. Mahdu niihin.

• Vietä ensimmäinen oikea kesäloma vuosiin

• Lastaa auto kavereilla, Batterylla ja hyvällä musiikilla ja aja uittamaan varpaita Jäämereen tai vähintäänkin Tenojokeen

• Käytä punaista huulipunaa julkisella paikalla ainakin yhden kerran

• Tee jotain megaspontaania (esim. lähde matkalle alle vuorokauden varoitusajalla)

• Mieti vähemmän, tee enemmän. Kukaan ei lopulta kadu asioita joita teki, vaan niitä jotka jätti tekemättä.

• Linnottaudu jonain heinäkuisena lauantaina ykköset päällä Tuomiokirkon portaille ihailemaan kesäistä Helsinkiä ja tuoreita aviopareja. Toista seuraavana viikonloppuna Temppeliaukion kirkon kallioilla. Ota mukaan kuoharia ja sateenvarjo, koska hei, tää on Suomi.

• Anna paljon toisia ja vaikka kolmansiakin tilaisuuksia niin monelle ihmiselle kuin mahdollista

• Rakastu. Jos ei kehenkään muuhun niin itseesi.

Se fiilis, kun...

...kirja loppuu ja elämälle pitää etsiä uusi tarkoitus

...ei uskalla katsoa siitä kirjasta tehtyä elokuvaa, koska tietää ettei se vaan voi vastata odotuksia

...on päivä päivältä varmempi siitä mikä haluaa olla isona, huolimatta siitä että sen unelman toteuttaminen on ainakin aluksi Erittäin Vaativaa

...löytää ihanan uuden komediasarjan josta melkein kukaan muu ei tiedä ja joka saa nauramaan vedet silmissä

...taas yksi prinssipuoliso-ehdokas on kohta virallisesti poissa markkinoilta

...tietää, ettei huomenna tarvii herätä puol kuudelta.


Pienen alkukankeuden jälkeen me päästiin One Dayn kanssa oikeen hyviin väleihin. Niin hyviin, että teki mieli paiskata kirja seinään useamminkin kuin yhdesti. Typerä, typerä Dex joka sai mut toisessa lauseessa raivon partaalle ja toisessa rakastumaan siihen taas uudelleen. Miten mä voisin olla rakastumatta - oon käytännössä katsoen Emma.

Mä tässä punnitsen, uskaltaisinko lähteä katsomaan leffan. Kirjoista tehdyt elokuvat on aika usein hurja pettymys mulle, koska oon muokannut ne henkilöt päässäni ihan omanlaisikseni, kuvitellut maisemat, äänet, eleet, ilmeet ja tunnelman. Sitten kun katson leffan niin on megavaikeeta muistaa miten sen kaiken on itse kuvitellut, ja mua ärsyttää suunnattomasti esimerkiks Pottereita lukiessa se, etten enää muista miten kuvittelin esimerkiks Forest of Deanin tapahtumat - kun luen niitä kirjoja leffojen kattomisen jälkeen niin päässä pyörii kohtaus jossa Emma Watson ja Daniel Radcliffe puuhailee omiaan elokuvan maisemissa. Onneks Anna -kirjoista ei oo tehty elokuvia (ainakaan en oo nähny), koska varmaan kuolisin jos Sateenkaarilaakso ja Vihervaara oliskin jotain muuta kuin mun omassa päässä.

Sitten toinen masennuksien masennus - tilasin eilen vähän jotain ylläreitä Shopbopilta ja perään tuli meiliä, että mun pitäis lähettää sähköpostilla kopio kuvallisesta henkkarista ja maksukortista. Kuulostaapa todella luotettavalta. Sinne siis tais mennä mun mahdollisuudet niihin ihaniin korviksiin ja pariin muuhun juttuun, nyyh :( Ei sillä etteikö Shopbop itse varmaan olis hyvin luotettava, mutta entä jos joku kolmas osapuoli on onnistunu onkimaan mun tiedot sieltä ja sitten hykertelis tyytyväisenä kun mä lähettäisin tietoni sille? Joo ei. Pitää varmaan ettiä joku toinen kauppa mistä sais vastaavat helyt, ainakin Nordstromilla oli jotain... Ärsyttää megamegapaljon kyllä nyt.

Onneks on perjantai ja reilun vartin päästä toimiston ovesta hyppelee ulos yksi iloinen viikonloppu-Anne, tänään matkaan viettämään mun perjantai-alkuiltaa Selloon ettimään talvikenkiä ja -takkia. Vähän epäilyttää niiden löytyminen, mut aina voi yrittää...

Marraskuun mietteet

Tänään oon ehtiny pohtimaan seuraavia maailmaamullistavia asioita:

•miten loogisesti kuukaudet on nimetty Suomessa verrattuna muihin maihin! MaalisKUU. ToukoKUU. JouluKUU. March. May. December.

•miten kiva välipala keltainen paprika oikeestaan on, kun ulkona on masentavan harmaata ja päälle eksyy joka päivä enemmän mustaa superpirteiden harmaan ja tummansinisen sijaan

•miksi ruokakaupasta ei saa särkylääkkeitä/miks mun kotimatkan varrella ei oo apteekkia

•voikohan miniluumutomaateilla, oliivitapenadella, vuohenjuustolla ja crostineilla elää

•miksi peltipulla maistuu niiiiiiin paljon paremmalta kuin tavallinen pulla

•miten on mahdollista, että kaappi pursuaa vaatteita mutta siellä ei ole mitään puettavaa

•miksi uusien sukkahousujen ostaminen on niin kamalaa

•miten kiva mun oikea hiusväri itseasiassa on

•miksi uuden lompakon käyttöönotto tuntuu siltä, että joutuu opettelemaan koko elämän uusiks


...ja monta muutakin juttua joihin mulla riittää aikaa täällä töissä istuessa. Oon myös pelannu Tetristä ja demittänyt, haaveillut iPhonesta, New Yorkin matkasta, Meksikon matkasta, Thaimaan matkasta ja ihan-mistä-vaan matkasta. Oon lukenut VAKAVA:n sivuja, masentunut, ikkunashoppaillut valmennuskursseja, ottanut itseäni niskasta kiinni ja käyttänyt valmennuskurssirahat vuokraan sekä päättänyt että meen ens syksynä kouluun vaikka läpi harmaan kiven.

Okei, luin vähän lisää noista luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeista ja aloin melkein itkeä - mä en pärjää missään haastatteluissa ikinä! Ryhmätilanne muutenkin jännittyneenä kuulostaa jo lähestulkoon kidutukselta, yhyyy pääsenköhän ikinä kouluun :(

Onneks tätä masennusta vähän auttaa se, että nään maanantaina Larppaa ja Julskaa, tänään on keskiviikko (eli melkein viikonloppu) ja ekaa kertaa moneen viikkoon saan lauantaina olla tekemättä mitään kun kaupat ei oo auki ja ainakaan vielä ei oo mitään suunnitelmia illalle, wuhuu! Yhet tuparit ehkä, mutta sinne ei oo menossa ketään tuttua ja ne puolitututkaan ei varsinaisesti mun lemppari-ihmisiä oo, joten varmaan skippaan suosiolla. Tosin jos käy niinku viime viikonloppuna, niin Tiinuliinu soittaa yheksältä ja pakottaa mut baariin juotuaan ensin pullollisen punaviiniä :D Tuli todettua mm. se, että kaks viikonloppua putkeen ei enää sovi meille, eikä varsinkaan jos baariksi valikoituu Onnela sen tutun ja turvallisen Rymy-Eetun sijaan. Viihdyttiin kamalan musiikin ja tissimekkojen parissa ennätykselliset 35min ja olin onnellisesti nukkumassa kello 00.48. Illan kohokohta oli söpö taksikuski ja se, kun tuntematon tyttö kehui mun takkia Pick-A-Delin kassajonossa.

Edellisen lauantain eli mun synttärijuhlintakeissi meni oikein kivasti siihen asti, että Tiina könys Eetun pöydältä alas ja kaatui polvilleen kasaan lasinsiruja. Varmaan urpompikin arvaa miten siinä kävi, joten ennen pitkää löydettii sitten itsemme taksista matkalla Dextraan (joka ei ollut auki), jonka jälkeen allekirjoittanut otti taksin kotiin ja muu porukka jatkoi matkaa Jorviin. Good Times. Onneks päällä oli ns. "kokovartalopuudutus" eli loppu hyvin, kaikki hyvin :D En uskalla enää lähteä mihinkään kun aina menee päin hemmettiä koko ilta, seuraavalla kerralla löydetään varmaan ittemme putkasta tai vaihtoehtoisesti ruumishuoneelta. Pikkujoulut saa siis odotella hetken aikaa.

Mäpäs kuitenkin palailen tästä One Dayn ja Läkerol Dentsien pariin, vi ses!