Mansikaton mannapuuro

Ciao!

First things first, oon tällä hetkellä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti blondi. Silleen blondi, että sitä väriä ei voi enää edes erehtyä luulemaan ruskeaksi vaikka kattois väärässä valossa silmät sirrillään. Jännää, kattoo mitä tästä tulee... Oon saanut kuluneiden viikkojen aikana kyllä enemmän ällöjä huultennuoleskeluita ja vilkutteluita ulkomaalaistaustaisilta miehiltä kuin koko tummahiuksisena aikana yhteensä, vähän ahistaa mutta "onneks" on talvi eli pipo päähän jos alkaa liikaa vanne kiristää ;)

Ja koska oon truu-bloggaaja niin kävin leikkauttamassa blondaukset tappamat latvat pois Sydämen Pohjasta -kampaamon Simolla. Olin kuullu niin paljon juttua tästä, että pakkohan se oli itsekin kokeilla ja nyt voin liittyä mukaan siihen iloiseen sileähiuksiseen joukkoon, joka kehuu miehen maasta taivaisiin. Ehdottomasti hauskin ja paras kampaaja jolla oon käynyt ja miljoonasatatuhatta plussaa siitä, että osas kertoa mikä mulle sopii sen perusteella mitä halusin (helppo, rento, toimii myös mun loivan luonnonkiharan kanssa). Niin ja sanoinko jo, että se oli hauska? Musta oli kivaa, että kampaaja alko oma-alotteisesti puhumaan mulle, tykkään kyllä jutella ihmisten kanssa mutta oon tuskaisan huono alottamaan keskustelua joten siksipä yleensä istun hiljaa sen tunnin kun joku värkkää mun pään kimpussa. Kivaa vaihtelua tällänen :) Ehdottomasti meen uudestaan!

Näistä mun postauksista tulee näköjään nykyisin tälläsiä ihmeellisiä tilkkutäkkejä kun en osaa päättää mistä kertoisin ja missä järjestyksessä. Sitä sattuu.

Kuitenkin, viime torstaina olin siis kolmansilla treffeillä sen tyypin kanssa josta jo kerroinkin täällä. Olin jo ekojen treffejen jälkeen vähän sitä mieltä, ettei siitä tuu mitään koska mulla ei ollut perhosia mahassa enkä tuntenut minkäännäköstä sähköä sen ja mun välillä. Ajattelin kuitenkin nähä sen vielä uudestaan, koska se vaikutti kuitenkin hyvältä tyypiltä - eihän siinä häviä mitään. Tokien treffejen jälkeen olin vielä vakuuttuneempi mun ajatuksista, mutta päätin että yritän vielä kerran. Katottiin leffaa ja mä puhua pälpätin minkä kerkesin ja ajattelin pienessä mielessäni, että sitten tiedän lopullisesti mitä tapahtuu jos se päättää pussata mua. Ja voi itku, siinä sitten istuin tumput suorana - ei MITÄÄN. Ei edes perhosen toukkia. Ei mannapuuroa ja mansikkaa. En siinä tilanteessa sit alkanu mitään selittää, mutta ajattelin, että jos se vielä kysyy et nähdäänkö niin sitten kerron miten asia on. Eipä siitäkään oo kuulunut pihaustakaan, eli voisin kuvitella että sille tuli sama fiilis. Jotenkin olis tosi outoa, jos sille EI olis tullut sitä samaa oloa, koska en vaan käsitä miten toinen vois tuntea sen kemian ja toinen ei. Plääh.

Katotaan jos sitä kemiaa löytyis vaikka huomiseksi sovituilta treffeiltä tai niiltä kahdelta muilta jotka häämöttää tässä lähitulevaisuudessa ;) Eipä ne miehet kai tuukkaan kotisohvalta hakemaan, joten päätin siis ottaa ohjat omiin kätösiini. Tiedossa siis paljon vaatepanikointia, ja ihanku se ei olis tarpeeks niin mun iho päätti monen viikon terveenäpysymisensä ja näytän siltä, että olisin syönyt pelkkää suklaata kolme viikkoa putkeen. Ihan kiva. Fuckfuckfuuuuuck.

P.S. Enää viis päivää, että saan kertoa mun ison yllärin! Oon tulossa hulluks kun joudun odottamaan sen paljastamista :D