Vuoden ekat

Uusi vuosi, uudet kujeet! Saisinkohan vaikka blogin postausten yhteismäärän kohoamaan yli 400? Tuskin, mutta voisin kuitenkin yrittää. Veikkaan ettei tuu onnistumaan, vaatishan se multa kirjottelua ainakin kolme kertaa viikossa... Laiskuus iskee :D

Njoo. Alkuvuosi on täynnä kaikkea jännää, niistä ekan jännyyden voin paljastaa parin viikon päästä! Oon superduperexcited ja haluisin kertoa jo nyt, mutten haluu pilata ylläriä joten jätetään hautumaan. Paljastan kuitenkin, että tuun todennäköisesti ansaitsemaan Vuoden Isosisko -tittelin ;)

Tän vuoden ekan työpäivän kunniaks päätin myös jatkaa nykyisessä duunissa vähän sovittua pidempään, eli melkein maaliskuun loppuun asti. Alunperin oli tarkotus pitää piiiiitkä lukuloma, mutta kun aineisto ilmestyy vasta 27.3. ja koe on toukokuun alussa, niin saattais tulla aika ankeeta lomailla jo kuukautta ennen varsinaista loman tarvetta. Mainitsinko myös, että mua jännittää ihan saatanasti noi pääsykokeet? En haluu viettää enää yhtäkään välivuotta, eli johonkin niistä yheksästä paikasta johon haen on pakko päästä. Pakko, isolla peellä.

Niin, ja viime vuoden lopettelin elämäni ensimmäisillä toisilla treffeillä. Oli ihan kivaa ja lisäjännitystä elämään haettiin sitten kotimatkan alkumetreillä Piritorin perjantaimeiningeistä, lisäks mun tuurilla vika metro oli tietenki menny just muutamaa minuuttia aikasemmin eli tein sitten lähempää tuttavuutta joidenkin sekopäiden kanssa Kurvin kohdalla bussia odotellessa. Mua pyydettiin mm. viemään vähän kamaa Espooseen. Turvallisesti keskustaan päästyäni muistinkin sitten taas miksen harrasta ah-niin-suosittuja Kalliokierroksia vaan vierailen siellä ainoastaan pakon edestä (ja thaimaalaista ruokaa hakemassa, nam).

Lauantaina leikin hiusvärillä ja alan jo muistuttaa ihan oikeeta blondia, tosin tässä kävi just niinku arvasinkin eli tahtoo lisää, tummimmat hiukset on nyt juurikin varmaan sitä väriä mitä päänahasta kasvaa luonnostaan ja haluisin vielä ihan pikkiriikkisen vaaleemman lopputuloksen. Latvat on ihan rutikuivat ja niihin ei varmaan auta muu kuin kampaajan sakset, mutta silti... Ehkä vielä vähän. Omituisinta tässä on se, että alan tuntea itseni ihan kotoisaksi näissä hiuksissa :D

Lauantaina söin myös kaks pienen vauvan kokosta tortillaa ja siirryin meksikolaisista tunnelmista loppuillaks Tiinan seuraan, ammuttiin hirveä määrä raketteja, join yhden(!) siiderin ja paettiin sydän kurkussa naapuriporukan maata pitkin räjähtänyttä ilotulitetta. Päästin ilmoille kuolevan sian ääntelyä muistuttavan kirkasun ja loikin karkuun nopeemmin kuin oon liikkunut koko viime vuonna. Holy shit. Harkitsin sydänlääkityksen hakemista sunnuntaina, mutta onneks suklaa pelasti. Jopa itseäni enemmän säälin kuitenkin yhtä pientä koiraa jonka megaurpo isäntänsä oli ottanut mukaan, raukka näytti niin säälittävältä itkiessään ja häntä koipien välissä täristen :(

Tälläsissä tunnelmissa siis alottelen vuotta 2012. Toivottavasti tulee kivaa :)