What's up?

Pakko taas myöntää. ettei edes hävetä tämänkään kertainen yli kuukauden radiohiljaisuus. Mulla on ollut kauheesti kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä joista oon suunnitellut kertovani teille, mut... Näin kävi taas.

Kuitenkin, sen verran oon saanut aikaan että hommasin itselleni duunipaikan kun en sinne kouluun päässyt, nyt on taas seuraavan vuoden toimeentulo turvattuna. Tällä kertaa en aio tehdä sitä virhettä, että lopetan duunit pääsykoekirjan ilmestyessä ja seilailen toimettomana kuukausikaupalla vaan huomatakseni neljä kuukautta myöhemmin, että kaikki rahat säästöistä lähtien on finito. Ei. Tällä kertaa pidän sitten ehkä kahden viikon teholukuloman vähän ennen koetta ja sitä ennen luen töiden ohella, toivottavasti onnistuu!

Töiden saaminen taas tarkoittaa sitä, että voin alkaa katselemaan söpöjä Helsinkiläisiä yksiöitä vähän sillä silmällä. Ollaan käyty muutamassa näytössä, joista yhtä kämppää mulle itseasiassa tarjottiinkin jo (ja vielä aika loistavalta paikalta!) mut mulla on meneillään vielä pari säätöä joista odottelen kuulumisia. Tää mulle tarjottu kämppä on Kalliosta ja ihan superhyvien kulkuyhteyksien päässä töihin=no more epäinhimillisen aikasia aamuherätyksiä! Muuten kiva, mutta siellä on aika kamalat ja hieman epäkäytännölliset kaapit, joka oikeestaan on aika pieni juttu mutta tuntuu jostain syystä kauheen isolta. Toinen, minkä haluisin vähän tota ekaa enemmän on myös Kalliossa ja VIELÄ kivemmalla paikalla, mutta siellä on suihku keittiössä... :D Kolmas ja ehdottomasti ihanin vaihtoehto on Alppilassa ihan Linnanmäen naapurissa, ja vaikka se ei olekaan niin helpon matkan päässä duunista niin voi miten kaunis se on... Aah. Kerron sit heti jos/kun aihe on enemmän ajankohtasempi! Peukkuloiset pystyyn ton Alppilan asunnon puolesta, joohan?

Sit vähän pirteempiin juttuihin! Mun yli yhdeksän kuukauden odotus palkittiin vihdoinkin kun pari viikkoa sitten keskiviikkona pakkasin itseni autoon ja hurautin Tampereelle kattomaan ja kuuntelemaan yhtä mun kaikkien aikojen suosikkia eli RED HOT CHILI PEPPERSIÄ! Keikat ekat minuutit seisoin ihan lamaantuneena tuhansien ja taas tuhansien ihmisten keskellä suu auki ihmetelleen, että miten tää voi olla totta... Kunnes napsahdin todellisuuteen ja nautin täysin siemauksin loistavasta keikasta, Flean megaenergiasta, siitä kun 30 000 ihmistä laulaa yhteen ääneen Californicationia ja ihan kaikesta muustakin. Täydellistä. Nyt harmittaa vähän, että se on jo ohi ja seuraavaa keikkaa ei ainakaan hetkeen oo tiedossa.

Nyt yritän pitää vähän vähemmän taukoa ennen seuraavaa postausta (joka toivottavasti käsittelee esimerkiks kahvinkeittimen hankintaa ja jossa kysellään neuvoja runkopatjasängyn saamisesta pikkiriikkiseen tokan kerroksen yksiöön).