11.10.2010

Fairy Godmother

Mulla on salaisuus, ja se on niiiiiiin jännä etten kerrassaan pysty kohta pitämään sitä omana tietonani, ehkä vielä vähän aikaa kuitenkin... Jännää :D Jos tietäisinkin, että tätä ei lue yksikään sukulainen tai edes etäisesti kaveri niin voisin paljastaa, mutta tällä kertaa haluun säilyttää kaikilla jännityksen loppuun asti. Tosin itseni tuntien kestän ehkä päivän ja sit kerron kaikille, nojoo. YRITETÄÄN. Siihen liittyy rahanmenoa ja kyyneleitä. En kestä tällästä salailua, mua ei oo luotu tähän! ÄÄÄÄÄÄ...

Perjantaina kävin vihdoin lääkärillä sen jatkuvan yskän takia, diagnoosi oli jotakuinkin tälläinen: "Hmm... kyllä siellä saattaa joku tulehdus keuhkoputkissa olla, laitetaan varmuuden vuoks antibiootteja ja keuhkoputkia avaava jauhe." Kiva ku oot noin varma näistä hommista :D No eii, antibiootteja on kurja syödä turhaan, mutta väliäkös tuolla kun en niitä taas moneen vuoteen oon popsinu. Kuhan nyt saisin tän hoidettua :( Parempaan suuntaan on jo menossa, se astmasuihke tai mikälie onkaan auttaa kivasti myös. Näillä jos ei lähde niin sitten on edessä testejä, ronkkimista ja kokeita astman varalta, nyt kaikki peukut pystyyn ettei mee siihen asti!

Viikonloppuna oli meiän suvun Juhlaviikkojen part kakkonen Korialla, ollaan nimitetty tää aika syyskuusta marraskuun loppuun Juhlaviikoiks kun synttäreitä on sellasella tahdilla että heikoimmat olis tippunu jo matkasta :D Tällä kertaa juhlittiin monet synttärit kerrallaan, sankareina oli tätejä kaksin kappalein ja siihen päälle vielä uki. Syötiin mahat pinkeeks karjalanpaistia ja kakkua, miten mä pärjäisinkään ilman mummin ruokia<3 Mä kyllä ehdottomasti kannatan tätä systeemiä, että kaikki synttärit on keskitetty muutamaan ajankohtaan vuodessa: Julia, kaks tätiä, uki, minä ja äiti ollaan syys-marraskuun lapsia, Anza, Suvi ja isukki on kaikki kesäkuussa syntyneitä ja Paula+mummi kumpikin tammikuun 17. päivä. Kätevää, eikö? ;)



                                                  Serkun murmelit on niin taitavia ♥

 Viikonloppuna sain myös niin, niiiiin ihania uutisia että oon vieläkin ihan täpinöissäni: talven juhlaviikkojen huipuksi liittyy näillä näkymin helmikuun puolessa välissä Julian pikkusisko, josta tulee mun kummityttö! (Satamiljoonaa sydäntä tähän.) Musta tuleee siis mun kummitädin lapsen kummitäti, håhå :D Oon ihan sataprosenttisen varma, että tuleva vauva perii kummitätinsä kuvankauniit piirteet ja tätä silmällä pitäen oon suunnitellu meille kokonaisen yhteisen garderoobin jota voidaan sit kahenkymmenen vuoden päästä yhdessä hyödyntää. Siis toisinsanoen sillon ku vaavilla on ikää samanverran ku mulla nyt ja mä oon ikäloppu ja ryppynen neljäkymppinen KURPPA jolla ei oo muuta elämää ku yrittää pysyä ajan hermolla kummitytön vaatekaappia penkomalla. Hyi saatana. Vähän jännittää tää tehtävä, entä jos oon ihan pasCa kummiudessa ja lapsonen päätyy vihaamaan mua? En haluu olla se kummi joka muistaa vaan synttäreinä ja jouluna, jos silloinkaan, niinku kaks mun kolmesta kummista :( Ei käy sellanen, mä vaikka lahjon karkilla ja jätskillä sekä Julian että pikkusiskon rakastamaan mua >:)



Mut hitsi vieköön, että tuli nostalginen tunnelma ja pari kyyneltä tirahti silmään kun aloin muistelemaan omia lapsuusvuosiani ja niitä juttuja mitä puuhailtiin oman kummitädin kanssa. Joka kesä käytiin Lintsillä ihan vaan tyttöporukassa, päästiin yöksi pelaamaan videopelejä (90-luvun puolessa välissä/lopussa, konsolista ei mitään hajua mutta peli tais olla Lara Croft ja oltiin niiiiiiiin hiton ylpeetä tyttöö kun osattiin pelata sitä... ;)), käytiin leffassa ja muuta. Ihan vaan visiitit yliopistollekin on paremmin muistissa ku mikään yksittäinen lahja mitä sain, joten ajattelin ottaa tän mallin itsekin käyttöön ja lahjoittaa ennemmin aikaa ja elämyksiä kuin tavaroita. Mikään määrä rahaa tai tavaroita ei sais mua luopumaan niistä muistoista mitä mulla nyt niistä yhteisistä hetkistä on, esimerkiks Jenkkireissuista tai kaikista niistä kerroista kun oon valittanu Sannalle ylipäänsä mistään asioista ja ollaan yhessä selvitetty kaikki parhain päin taas :)

Mä painun tästä kääräsemään duunipäivän kokoon ja lisäilen tähän postaukseen vielä kotona pari kuvaa lauantailta, stay tuned! Pusipusi<3

3 kommenttia:

  1. Ahh mä oon odottanut uutta merkintää sulta, vihdoinkin!

    Ihania uutisia, voin vaan kuvitella, miten täpinöissään oot uudesta kummilapsesta! Oon samaa mieltä muuten tosta lahjahommasta, kun muistan itsekin paremmin kaikki kivat yökyläilyt kummitädin luona, jätskillä käymiset ja Jukujukumaa-retket, lahjoista en muista juuri mitään.

    VastaaPoista
  2. onnea kummitytön johdosta :) hihi, mullekin syntyy kummityttö, joulukussa<3 oon vähintään yhtä täpäreissä kun säkin, tekis mieli ostaa kaikki ihanat jutut kaupasta, mutta kummitytön äiti on kieltänyt, kuulemma ei lapsi enää ehdi pitää kaikkia vaatteita mitä sille on ostettu :DD noh mutta, hemmottelu on mun plan A, toivottavasti ei tarvii keksiä sitä Btä :))

    VastaaPoista
  3. Sanna: Joo oon ihan superinnoissani, oon oottanu tätä siitä asti kun pääsin ripille :D FINALMENTE!!

    Mine: Mäki haluaisin ostaa jo kaikkea ihanaa mut vaavi perii varmaan kaikki ihanuudet isosikoltaan joten pitää jättää vähän vähemmälle ainakin se vaatepuoli :)

    VastaaPoista