Asiaan!
Otsikkohan siis viittaa sellasenn hyvin epäonniseen tapahtumaan, että tein eilen isänpäivän kunniaks katkarapupastaa, se oli hyvää ja ihanaa ja kaikkea mahollista, mutta kuinkas sitten kävikään...? Kävi niin, että kirosin katkaravut alimpaan just sinne sen jälkeen kun vietin yön kylpyhuoneessa miettien, että mitä tein väärin kun mua rangaistaan tälläsellä ololla. Selviydyin kouluun yheks tunniks ja kävin jopa lounaalla maman kanssa, kunnes SE OLO iski taas ja nyt makoilen kylmän hikisenä omassa sängyssä pohtien elämän epäreiluutta. Illalla pitää mennä töihinkin :( Ounoooou, miten selviin!? Ämpäri tiskin taakse?
Sunnuntaina aamuyöllä käytiin Artun kanssa ajelemassa ja syömässä ja juteltiin. Mulla oli vähän väsyny olo ja muutenki masisfiilis mut A piristi hauskoilla ja vähemmän hauskoilla kännijutuillaan :D se on yks niistä ihmisistä jotka kertoo aina totuuden ja on rehellisiä vaikka se kirpasis vähän aikaa, jättejättebraaaa<3 Lisäks tajusin että siinäkin on sellanen puoli jonka oon löytäny lähiaikoina monesta pojasta: kaveriporukassa esitetään vähän machoa ja Miestä, kahen kesken tai jossain pienessä porukassa poikkeleista kuoriutuu tunteikas ja herkkä sisus esiin. Aika kliseisen kuulosta :D Ehkä ikä on tehny tehtävänsä tai sit oon vaan tutustunu harvinaisen hienoihin ihmisiin :) Toisaalta se machomieheily osaa kyllä ottaa päähän ja välillä siitä on joutunu omakohtasesti kärsimään, esimerkkinä nää yhet kaverukset joiden kanssa Tinskillä ja mulla oli kesällä ongelmia. Huoh. Ei auta ku ristiä sormet ja varpaat (ja jalat) ja toivoa, että vielä joskus tulevaisuudessa niistä jää esille se pelkkä herCCis-puoli =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti