15.3.2011

Ensimmäisiä

Ekat revontulet...


...ja ensimmäinen islantilainen lopapeysa.


Perjantai oli megahyvä päivä! Sain lahjaks islantilaisen villatakin, oon kuolannu ja ihaillu noita siitä asti kun tulin tänne ja tarkotuksena oli neuloa itse tollanen sit joskus hamassa tulevaisuudessa. Mun maailman parhaat hostvanhemmat, hostmummi ja host-isomummi oli juoninu mun päänmenoks aikamoisen suunnitelman, kyseli multa väreistä mitä haluaisin siihen yms. eikä mulla ollu haisuakaan että niillä oli pahat mielessä :D Ihana! Rakastan tätä tulisesti<3

Illemmalla sit vielä Styrmir tuli huoneen ovelle koputtelemaan jahoputti äkkiä ulos. Oli ihan kirkas ilta ja tositosi kylmä, joten yks mun toiveista kävi taas toteen ja näin revontulia. Pientä ihmetystä kyllä aiheutti se, että miten oon onnistunu asumaan Suomessa yli 20 vuotta enkä oo siellä nähnyt niitä... :D Anyways, oli hienon näkösiä vaikka valokuvat ei teekkään niille yhtään oikeutta. Pitäis olla jalusta ja piiiiiitkät valotusajat ja parempi objektiivi - mut parempia nää on kun ei kuvia ollenkaan!

Lauantaina suuntasin Margotin hoteisiin Reykjavíkiin, shoppailtiin mulle Emami-mekko ja Margotille kengät, syötiin loooooistavaa sushia (maistoin valasta!) ja juotiin ehkä vähän liikaa valkkaria ja Finlandiaa. Tässä vaiheessa tietysti tuntui myös loistokkaalta idealta lähteä ilman ulkovaatteita kävelemään parinkymmenen minuutin matkaa keskustan baareihin pakkasessa ja lumisateessa, täällä ei nimittäin oo missään narikoita ja tavaroiden vahtiminen on ihan perseestä. Voin kyllä kertoo, että vielä perseemmästä on jäätyä puolikuoliaaksi Islannin hyytävässä tuulessa... tyhmä temppu.

Meillä oli luultavasti ihan hauskaa, ainakin siltä vaikuttais kun koottiin aamulla jonkunnäköstä kokonaisuutta kasaan meiän muistoista. Ilmeisesti ainakin luisteltiin kaupungintalon edessä olevassa altaassa, tyhjennettiin mun lompakon kolikko-osasto tanskalaisen baarin tippiastiaan ja tavattiin, öö, muutama poika Belgiasta ja Faroe Islandsilta sekä tietty Islannista. Kuvamateriaali jälleen kerran julkasukelvotonta :D

Sunnuntaina sit syötiin darrapizzaa, kierreltiin ostoskeskuksessa ja kirpparilla ja sit olikin jo aika taas sanoa sjáumst; Margot lähti babysittaamaan ja mä laahustelin kirjakaupoissa siihen asti että sain kyydin kotiin luistelemaan tulleilta hosteilta :) Automatka meni ihan hyvin siihen asti, että pienempi Äffä koristeli penkit about saavillisella kaunista banaanioksennusta ja isompi Äffä pelästy ja sai jonkunnäkösen paniikkikohtauksen. Krapulainen Anne ei oikein tykännyt hajusta ja äänitehosteista, joten naama kalpeana yritin lopettaa omaa kakomistani ja pyyhkiä kylmää hikeä otsalta. Good times!

Sinne se viikonloppu taas vilahti, tänllä viikolla mennäänki mökille ja sitä seuraavana lauantaina kutsuu taas RVK ja Margotin synttärit!

7 kommenttia:

  1. kuulostaa siis onnistuneelta viikonlopulta :DDDD itsehän osasin myös ottaa kohtuudella ja päädyin kiertelemään keskustan sivukatuja pitkin kotiin älyttömissä koroissa jotka ei pysyneet jaloissa ja välillä ihan vaan vaihteluksi otin spurtteja ja kirmailin pitkin jäätä... aamulla heräsin omasta sängystä polvet ja kämmenselät (onko toi oikee nimi niille?) auki. millä järjellä en oo juoksun loppuessa ilmalentoon ottanu vastaan kämmenillä, vaan just toisin päin kämmenselillä?

    VastaaPoista
  2. Mä en tykkää susta enää jos et tuo mulle tuliaisiks islantilaista villatakkia JA revontulia...

    VastaaPoista
  3. Ritu: Haha joo sitä se todellakin oli :D Mikäli ei oteta lukuun sitä että kämmin taas ihan olan takaa. Nojoo.

    Kata: SAA TULLA VISIITILLE! :D

    VastaaPoista
  4. oi kun ihana blogi! Rakastuin heti ja äffä on supersulonen lapsi 8) haluaisin kuulla (luultavasti tulevana au pairina..) että miten oot löytänyt seuraa ja uusia ystäviä sieltä? :) ja ootko ihan itsenäisesti vai järjestön kautta?

    VastaaPoista
  5. Laura: Ihan itsenaisesti oon, mun mielesta ei ollut jarkevaa maksaa jarjestolle kun kuitenkin nain lahelle Eurooppaan lahdin. Loysin perheen (tai ne loysi mut) Au Pair Worldista :)

    Kavereita mulla on (saalittavat) kaks, mutta se riittaa mulle hyvin koska oon aina viihtynyt vahan paremmin yksinani. Toiseen tutustuin kun hostit on opettajia ja taa toinen au pair on yhden oppilaan perheessa, toisen taas bongasin Facebookista Islannissa oleville au paireille tarkotetulta sivulta. Sitten mun hostitkin on kylla niin nuoria, etta mun mielesta on ihan kiva hengailla kotona niiden kanssa ja puhua kaikesta mita mieleen tupsahtaa :) MUTTA kylla sita seuraa loytyis sit helposti noiden nykyistenkin kavereiden kautta jos vaan haluaisin, vaan en halua. Eli kaverittomuutta ei missaan nimessa kannata au pairina pelata, aina loytyy joku joka on tai on ollut samantyyliseesa tilanteessa!

    VastaaPoista
  6. Tosi mielenkiintonen blogi! Olis kiva nyt kun oot ostanu ton Emamin, et jos voisit jossain vaiheessa tehdä siitä postauksen, mä kun en mitenkään voi käsittää miten siitä saa niin paljon erilaisia variaatioita :D

    VastaaPoista
  7. Joo teen, heti ku itekaan kasitan miten siita saa vaanneltya erilaisia mekkoja :D Viimeistaan Suomessa yritan saada jonkun kuvaamaan, taalla kun mulla ei kauheesti innokkaita vapaaehtosia oo. Paitsi Fróði, mutta sen kuvaajan taidot on viela vahan hakusessa... Kiitos kehuista! :)

    VastaaPoista