Disclaimer: Mun mielipiteitä.
______________________________
L - Lapset. Ykkossyy miksi olette (toivottavasti) lahtemassa au pairiksi, ja se kannattaa pitaa mielessa matkan varrella. Ne pienet ihmiset joista pidatte huolta alkaa ajan mittaan rakastamaan, kunnioittamaan ja ihailemaan teita ja au pairin tarkein tehtava on rakastaa niita lapsia takasin ja omalta osaltaan tarjota niille turvallinen ja onnellinen kasvuymparisto. Vaikka sita ei valttamatta heti tajua niin pikkuhiljaa niihin lapsosiin kiintyy niin taydellisesti, etta sydan pakahtuu onnesta joka kerta kun saa halauksen tai pusun, hyppii riemusta kun kaksvuotias oppii uuden sanan ja kuusvuotias saa eskaritodistuksen tai on salaa ihan superinnoissaan siita etta on ainoa joka ymmartaa mita se samainen kaksvuotias sanoo. Huonoihin puoliin kuuluu sitten ne hetket kun paa kolahtaa pahasti laattalattiaan ja sydan hypahtaa sykkyralle, tai kun kaveri tonasee niin pahasti maahan etta huuli valuu verta viela kotonakin ja turpoaa pingispallon kokoiseksi ja olis oikeesti valmis opettamaan sille tonijalle vahan kaytostapoja suomalaisittain. Kiukkupaivien jalkeen paistaa aina aurinko ja edellisen illan murheet voi heittaa jorpakkoon kun heti aamusta joku pyytaa halausta ja pussailee varpaita :D
M - Match. Oikeenlaisen ja just itselleen sopivan perheen loytaminen on tosi tarkeeta, ja kannattaa pistaa prioriteetit jarjestykseen perhetta etsiessa. Mika sulle on tarkeinta? Haluatko tiettyyn maahan, tiettyyn kaupunkiin ja tietynlaiset tyoajat hinnalla milla hyvansa, vai oletko enemman seikkailuhenkinen ja valmis joustamaan monessa asiassa vain saadaksesi sen taydellisen perheen, ihan sama missa se on? Mieti etukateen mika on sulle ehdottoman tarkeeta, jos tuntuu silta etta olet suurkaupungin tyttoja ja maaseudulla tai pienemmassa kylassa olisit vaan onneton koko ajan, niin valitse tietysti se suurkapunki - mutta pida mielessa myos se, etta au pair -vuosi on erinomainen tilaisuus kokeilla rajojaan ja menna oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itse etsin ensisijaisesti perhetta Briteista, Saksasta ja Australiasta ja mieluiten suuresta kaupungista, mutta kun mun maailman ihanin, paras, taydellisin ja rakastavin hostperhe otti muhun yhteytta 8000 asukkaan Islantilaisesta kaupungista niin olin ihan varma etta mun au paireilusta tulee niin paljon parempaa taalla kuin missaan muualla. Ja ihan oikeassa olin :)
N - Nerves. Hyvät hermot on aika oleellinen työväline au pairilla. Kun lapsi heittää kolmannen kerran murot ja rusinat lattialle, huutaa naama punasena eieieieieiiiii:tä ulos lähtiessä, vanhemmat soittaa myöhästyvänsä, lyöt varpaan pöydänjalkaan ja kaadat maitolasin just pyyhitylle keittiön lattialle niin ei kyllä hirveesti naurata. Keep calm and carry on, pura paskafiilis vaikka illalla kävelylenkille mutta pidä hermot kurissa perheen edessä. Mulla onnistui yllättävän hyvin, en olis uskonu että selviin (näkyvästi) hermostumatta koko ajan :D
O - Oma aika. Tärkeää sekä perheelle, että au pairille. Omaan huoneeseen ei oo pakko paeta joka ilta aina sillä sekunnilla kun vastuu siirtyy vanhemmille, mutta mun mielestä oli ihan must ottaa joka päivä aikaa pelkästään itselleen, laittaa huoneen ovi kiinni ja olla vaan ihan oma itsensä ja ajatella omia juttuja ja antaa perheenkin viettää aikaa keskenään. Ihannetapauksissahan kaikki haluavat viettää vapaa-aikaakin yhdessä, mutta rajansa kaikella. Kyllä sen sit huomaa jos perhe vaikuttaa siltä että haluavat olla omassa porukassa, eikä kannata myöskään pelätä kieltäytyä kutsusta katsomaan leffaa/ulkoilemaan/illalliselle jos tuntuu siltä että haluaa olla yksin.
P - Privacy. Sivuaa vähän tota edellistä aihetta, eli sekä sulla ja perheellä on oikeus yksityisyyteen ja sitä pitää kunnioittaa puolin ja toisin. Pitää voida olettaa alusta asti, ettei vanhemmat (tai lapset) käy kaivelemassa sun tavaroita ja au pairin täytyy myös muistaa olla käymättä läpi jokaista laatikkoa ja kaappia mehevien löytöjen toivossa. Liittyy myöskin sellaseen juttuun mitä en voi tarpeeks painottaa - PRIVATE THINGS PRIVATE!!!! Älkää herrantähen avautuko perheelle mistään intiimiasioista tai vaikka villistä päihdehuuruisesta nuoruudestanne. Niin rennolta kuin perhe voikin vaikuttaa, niin au pairin kertoillessa yksityiskohtaisesti kokkelinkatkuisesta bileputkesta Ibizalla arvostus ja luottamus laskee aika nopeesti nolliin. Know your audience.
Q - Questions. Palatkaa takaisin kyselyikään ja olkaa uteliaita! En nyt tarkota, että pitäis alkaa kyselemään mitään henkilökohtasuuksia, mutta jos mikään on epäselvää niin KYSY. Ei saa ikinä vaan olettaa, varsinkin alussa kannattaa vaan antaa kaiken ylpeyden valua lattiakaivosta alas ja kysellä niin paljon ku sielu sietää. Missä on kuumemittari, missä on sulakekaappi, saatko tuoda kavereita kylään, onko allergioita, mitä teet jos lapselle tulee allerginen reaktio, jos lapsi kysyy asiaa X niin mitä vastaat (monelle vanhemmalle on tärkeetä että esimerkiks uskontoon ja "mistä vauvat tulee?" -kyselyihin vastataan jollain tietyllä tavalla, eikä halua au pairin puhuvan näistä asioista välttämättä mitään). Kysy siis paljon ja kaikkea mahdollista mitä tulee mieleen!
R - Rakastuminen. Pieni ilmainen vinkki: älä kokeile.
S - Siisteys. Ainakin Euroopassa osa au pairin työnkuvaa on kevyet kotityöt, esimerkiks mulla oli imurointi 3x viikossa, keittiön lattian moppaaminen kerran viikossa ja kylppärin siivoaminen kerran viikossa. Mulle EI kuulunut tiskaaminen, lastenhuoneen siivoaminen, kaappien pyyhkiminen, eteisen siivoaminen, pyykkien viikkaaminen yms., mutta edellämainitut kuitenkin kuuluu mun mielestä vähän kaikille perheenjäsenille joten tein pyytämättäkin. Jos siis perussiisteys ja omien jälkien korjaaminen on vieras käsite, niin au pairin homma ei ehkä ole ihan sua varten ;) Pidin nyrkkisääntönä sitä, että päivän aikana kämppä on vähintään samassa (mieluummin kuitenkin siistimmässä) kunnossa kuin aamulla vanhempien lähtiessä ja se toimi mun mielestä ihan hyvin. Ainoo mikä vähän pänni oli tiskikoneettomuus, oli säästäny mun päivistä aika paljon aikaa jos ei olis tarvinnu tiskata käsin. Nopeesti siihen kuitenki tottu :)
U - Uskonto. Perhettä ettiessä monen muuten ihan kivan tuntusen perheen kanssa meni tässä vaiheessa odotukset ristiin. Mä en usko mihinkään (paitsi itseeni, hekoheko) ja jostain syystä varsinkin australialaiset perheet halus kaikki kiltin, hiljasen, hallelujaajeesus -au pairin. Yksi perhe jopa kirjoitti mulle, että niiden taloudessa on sitten ehdottomasti kielletty kaikki muu kevyt musiikki, paitsi gospel. Gospel. Ja multa odotettiin modest attire lasten seurassa, toisinsanoen poolopaita ja farkut tai vähintään polvipituinen hame. Samoin kirkossa käyminen ja kirkon youth groupiin liittyminen olis ollu niiden mielestä awesome koska siellä tapaa niin kivoja kristittyjä nuoria (muista että poikien kanssa ei kuitenkaan saa sosialisoida). Eli mun pointti tässä varmaankin oli se, että kannattaa valkata sellanen perhe missä uskotaan samaan kuin sinä, tai jotka ei ainakaan iske sua väkipakolla samaan muottiin itsensä kanssa. Olisin ollu ihan fine sellasessa perheessäkin missä olis uskottu Jumalaan jos vaan mua ei olis pakotettu kirkkoon ja olisin saanu jatkaa normaalia elämääni suht normaalisti. Parempi kuitenkin, että mun hostit oli samaa mieltä uskontojutuista mun kanssa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti