Finally

Viikonloppuna häitä kattoessa iski aika kovaa jäätävä yksinäisyyden fiilis: miks joku onnekas pääsee naimisiin ja vielä elämänsä miehen kanssa kun mä masistelen sinkkuna jo pitkälle toista vuotta? Miksei MULLA oo omaa hanipuppelia jota voin halailla ja pussailla aina kun maailma potkii päähän?

Näissä mietteissä vilahti päässä nopeesti ajatus joka sit lopulta sai mut tajuumaan tärkeen asian: tällä hetkellä en oo ihastunut kehenkään, ja painotan sanaa kehenkään. Pieni hämmennys valtas mielen kun tajusin, että en oo nähny A:ta kahteen viikkoon tai puhunut sen kanssa melkein yhtä pitkään aikaan. Vielä vähemmän miettinyt sitä. Eikä mua harmita tai ahista se ollenkaan! Koko miehen ajattelu aiheuttaa mussa vaan ja ainoastaan neutraaleja tunteita, AIVAN TÄYDELLISTÄ, ihanaa, ah!<3

Tiiän, että oon moneen otteeseen täällä bloginkin puolella sanonut jo, että oon päässy yli A:sta. Siinä on kuitenki ehkä ollu pientä itsepetosta mukana, nyt voin kuitenkin sanoa jo ihan rehellisesti että ajattelen A:ta enää vaan kaverina. Kuin siistii tajuta tällänen juttu?! :D Ihan uskomattoman vapautunu olo, en muista ollenkaan millon olis viimeks ollu sellanen hetki mun elämässä kun en olis ollut kurjana jonkun saavuttamattoman ihastuksen takia tai ihan umpirakastunu taas yhteen säätöön. Menee varmaan johonkin yläasteelle ne fiilarit, aika jännää.

Nyt on kuitenkin kesä ja ihan täydellisen otollinen aika uudelle ihastukselle jos vaan maltan luopua tästä olosta :) Nyt ei stressaa mikään ihmissuhdeasia ja se poistaa kyllä aika ison stressitekijän mun elämästä. Ehkä sittenkin jatkan tätä vähän aikaa... ;)

Tää kuva sai mut entistä paremmalle tuulelle, nauroin niin kovaa että pissin melkein housuun! :D